Kun on kerran kuullut Franz Schubertin laulusarjan Winterreise, jos se eka kerta menee sydämeen, niin Wilhelm Müllerin runot kulkevat vuosikymmeniä kanssasi. Omalle tielleni on osunut
99% loistavia tulkintoja vuodesta 1980 (?) lähtien, silloin Schubert-Mülleriin Naantalin kirkossa eläytyi Martti Talvela. Matkalle on osunut koskettavasti myös Tom Krause ja monta monta muuta, erilaisia, mutta vain yhden musiikkijuhlaesityksen olisin voinut jättää väliin muutama vuosi sitten.
Nyt, kurjan, uuvuttavan, yksinäisen puolentoista vuoden jälkeen Peter Mattei♥ ja hänen uusi pianistinsa David Fray avasivat taas Wanhalle Rouvalle oven sinne missä olen aina voinut hyvin: musiikkiin.
Mattei
ja Fray tekivät tunnin ja 20 minuutin aikana mahdottoman urotyön kolean kalseassa Turun Konserttisalissa. Minulla oli onnellinen selkänoja siinä kun olen usein kuunnellut tämän taiteilijan esityksiä verkossa, niin että nyt kun pääsin eka kerran kuulemaan häntä livenä, pystyin
nauttimaan. Koko esityksen ajan olin kuin transsissa - melkein Wanhalta Rouvalta loppuivat sanat backstagella (riittävästi kuitenkin.. på svenska!😉)
Miinuksen annan Turun Musiikkijuhlille siitä, kun tuossa kuuluisassa peltitynnörissä (= konserttisalissamme) ei oltu vedetty lavan takaseinän verhoja kiinni
ja flyygelin kansikin oli apposen auki. Kyllä Musiikkijuhlien mainoslogo olisi erottunut verhoistakin. 😠
Korvaparkamme!
Mutku kovaan
kaikuun tottui ja pystyi keskittymään taiteilija Mattein ääneen ja runojen tulkintaan, niin..♥🤩
Muutaman itku lähellä -tilanteen jälkeen olin kerran purskahtaa nauruunkin (onneksi oli maski!), kun Mattein tulkinnallisesti liikkuessa ja ottaessa joskus
kiinni flyygelin nostetun kannen reunasta tuli mieleeni, että auts!😮 mitä jos kansi rämähtäisi alas..
Noh nii, tässä yksi ilmainen linkki noin vuodelta 2016, tekstitetty på svenska: https://www.svtplay.se/video/21289511/peter-mattei-sjunger-winterreise?id=erJ9kvM.
💋♥Ja hyvää
syntymäpäiväyötä Pariisiin..♥
* * * * * * Jatkoa Kansallisen epäonnistumisen päivänä
Viime toivo
Siellä
täällä puissa voi värikkään lehden nähdä,
ja usein ajatuksissani
puiden edessä seison.
Katselen
yhtä lehteä,
siihen toivoni ripustan;
jos tuuli leikkii lehdelläni
vapisen kauttaaltani.
Oi jos lehti putoaa maahan
kaatuu toivoni sen mukana;
itsekin heittäydyn maahan
itkemään toivoni haudalla.
(Laulun Viime toivo - Letze Hoffnung) suomennoksen tekijän nimeä
en TMJ:n tekstilipareesta löytänyt.)
Siis näin:
jos rokottamattomien koronapommien leviäminen taas sulkee kulttuurilaitoksien ovia, niinku uhkaavalta näyttää, niin..😠😥
P.S. Spontaanin halauksen sain kanssani konsertissa olleelta 🙂ystävältä (eläköön työterveys!😉) ja backstagen
💋sankarilta♥.