.. elämään, vaikeuksiin, sairauteenkin ei enää riitä ja ystävä kuolee, ei yllättäen mutta kuitenkin, maailma muuttuu ahtaaksi, tyhjäksi kun
melkein 60 vuotta katoaa.. Ystäväni rakasti Tabermannin runoja, tässä hänelle yksi, lempeästi ajatellen ja kaivaten:
Sisimmässään
jokainen on tuuli,
henkäys
Avaa kämmenesi tuuleen,
hyväile tuulta
aamunkoitosta
uniesi läpi
Jos joku kysyy
miksi olet olemassa, tässä,
vastaa tuuli, henkäys ja kädet
Tuulen jokainen jättää
jälkeensä, henkäyksen
ja joskus illan viiletessä
se
osuu
joihinkin käsiin.
