Syyskuun lopulla RSO ja vangitsevan vaikuttava konsertti. Oma hämmästys musiikin voimasta - silloinkin kun ohjelma ei ole suoraan Top10 -listaltani. Luottamus ohjelmien valitsijaan/-joihin pysyy..🙂
Lokakuu on alkanut teatterin merkeissä. Turun kaupunginteatterin Pienellä näyttämöllä esitetyn Don Juanin aikana Wanha Rouva ihmetteli,
miksi teatterinäyttämöllä pitää huutaa? Kun normaalillakin äänellä puhuttu kuului. Ylenmääräinen riehunta hämärrytti näytelmän perusajatusta, jota ohjaaja kyllä pitkään ja hartaasti kuvailee ohjelmaläpyskässä.
Niin, mihin muuten ovat teatterista kadonneet kunnon käsiohjelmat? Yksi isohko taiteltu paperi, jossa suuria kuvia ja vähän
tekstiä värilliselle pohjalle painettuna. No, jos ilmaiseksi saisi, mutta pari euroa piti Don Juaninkin ns. ohjelmasta pulittaa.
Oliko kohuttu ja kiitelty Molièren Don Juan katsomisen arvoinen? Teatteriharrastukseni on vähän ruosteessa, niin että jos olisi mahdollista, katsoisin uudelleen ja katsomon takariviltä, keskellä riviä. Silloin näyttämön konkreettinen kokonaiskuva voisi olla tasapainoisempi eikä se huutaminenkaan häiritsisi. Ehkä. Mutku
ei niin ei.
Esityksen
jälkipuolisko oli parempi, hyvä. En vain oikein osaa sovittaa näitä kahta puoliskoa yhdeksi näytelmäksi, vaikka oopperan tuntien juoni ja idea olikin tuttu. Mozart puuttui!🙃 - Tuli
nyt kuitenkin kaupunginteatterin Pieni näyttämö testatuksi, vaikka näytelmästä en oikein saanutkaan otetta. Muutama roolisuoritus olisi kiitoksen arvoinen, mutta kun en ole teatteriarvostelija, niin ei nyt.
Turun kirjamessut jäivät näiden, teatteri- ja konsertti-illan jalkoihin, ehkä ensi vuonna Wanhalla Rouvalla on parempi onni ja väljempi aikataulu, silloin onkin kirjamessujen teemana MUSIIKKI.❤
Wanhan Rouvan seuraava teatteritesti on jo ensi lauantaina, "Katoava maa", muistisairautta, vanhuutta. Siihen esitykseen olen ostanut lipun 💋Juha Mujen vuoksi, sillä en koskaan unohda alkuperäistä ja aitoa Aleksis Kiven Seitsemää veljestä, jossa Muje
oli ”Pikku-Eero, liukas luikku, Jukolan tiuskea rakki”.
Kalle Holmbergin
aika Turun Kaupunginteatterissa oli jotain! 🙂Veljekset riehuivat teatterissamme 1970-luvulla kolme vuotta.. Niin, ja jatkot Olavin Krouvissa, mihin myös näyttelijät usein tulivat, ne(kin) ovat jääneet mieleen. Vanhaa hyvää aikaa! 🤩
Maanantain musiikki oli Franz Schubertin laulusarja Winterreise. Wanhan Rouvan levyhyllyssä on Reisesta kolme levytystä: Martti Talvela (kuultu myös livenä), ♥Tom Krause (kuultu myös livenä)
ja Jonas Kaufmann (saatu 'kuittaus' levyyn livenä☺).
Turun Musiikkijuhlien
kesästä siirtynyt Ian Bostridgen konsertti oli W-sarjassa erilainen: melkein viiltävä tenoriääni josta löytyi kyllä
matalia surun ja luopumisenkin sävyjä kun lähestyttiin viimeistä laulua Der Leiermann (nro 24).
Muutamat Bostridgen ulvaisut olisin himmentänyt, vähentänyt synkkyyttä ja lisännyt lempeyttä ja liikunnallisia maneereja siistinyt, mutta en viitsinyt kuunnella silmät ummessakaan, olisinko voinut nukahtaa? Sigyn-salin takarivillä, hämärää, viihtyisää ja keskittynyt
yleisö ympärillä.. tulipahan nähdyksi ja kuulluksi kohuttu laulaja.
Hehkun kyllä enemmän monelle muulle laulutaiteen edustajalle - joita en tässä rupea luettelemaan, mutta heitä on, ♥isompia ja pienempiä..
Illan pianisti Saskia Giorgini oli loistava. Nykytekniikkaa hyödyntävä ’sähköinen nuotti’ antoi tulkinnallisen rauhan ilman sivunkääntöjä ja yhteistyö laulajan kanssa oli saumatonta.
Tungokseen asti täynnä ollut Sigyn-sali tyhjeni nopeasti, mutta naulakolla oli surkea suma. Onko aulan baaritiski- ja lipunmyyntirakennelman sijainti se, mikä sotkee yleisön ryhmittymistä
naulakkojonoon? Wanha Rouva oli kuitenkin, paikan tuntien, ripustanut takkinsa reunaan jossa ei ollut ’palvelua’, sieltä pääsi nopeasti hengähtämään – ja ulos, suoraan
ruotsinlaivalta tulevien kaljamatkustajien täyttämään bussiin. Matkustajissa ei mitään
häiriötä mutta bussikuski voisi harjoitella kytkimen käyttöä..
Jäätelökaupan kautta kotiin miettimään, pidinkö konsertista vai en? Mitä odotin, mitä sain? Päivän
miettimisen jälkeenkään en osaa sanoa.🤨