Turun musiikkijuhlien 60-vuotisjuhlaviikkojen aikana oli tarjontaa varmaan enemmän kuin koskaan ennen. Jostakin näin luvun 55 tilaisuutta/tapahtumaa. Wanha Rouva valikoi kuitenkin omat varmat suosikkinsa
heti kun liput tulivat myyntiin helmikuussa ja siinä pysyttiin. 🙂
Juhlien avajaiskonsertti, jota isännöi TFO, valikoitui ohjelmansa vuoksi (Wagner-Mahler-Saariaho-Strauss), seuraava
säveltäjän (Bach), konserttipaikan (Dom) ja soittajien vuoksi (soolosellistit HKO:sta, RSO:sta ja Suomen Kansallisoopperan orkesterista: Rummukainen-Ylinen-Lehto-NuňezGarcés-Vähälä-Peltonen). Hunajapurkkina pohjalla (Gergijev-Mariinski-Štšedrin-Šostakovitš-Tšaikovski).☺♥☺♥☺
Valikoimani alku ja loppu kärsittiin akustisesti Turun konserttisalissa, sille ei voi mitään, ei varmaan Rouvan elinaikana, siispä ohjelman ohella sinne sopii aina toivoa mukavia 'oheisia'.
Ja niitähän nyt riitti! 🤩 Oli ihmeellinen ilo huomata, että vanhentuneella ja raihnaisella Wanhalla Rouvalla on vielä sellaisia ystäviä ja tuttuja että tapaamisen ilo on molemminpuolista. Musiikki yhdistää.
Musiikki virkistää. Musiikki tervehdyttää. - Mutta tämähän jo tiedettiinkin.
💋Mariinski. Keskellä kuuminta kesää, 26 vuotta sitten, turkulainen
musiikkivaikuttaja sai kaapatuksi Suomeen ja Suomen Turkuun silloin vielä Kirovin nimellä tunnetun orkesterin johtajineen. Solistikiemuroiden värittämä esitys oli ihana Verdin Requiem jota kapellimestarikin muisteli 26 vuotta myöhemmin
"splendid" yms.
Lainaus: "In 1978, he started his career by becoming an assistant conductor at the Kirov Opera. In 1991,
he conducted a western European opera company with the Bavarian State Opera in a performance of Modest Mussorgsky’s Boris Godunov in Munich."
Siitä heinäkuun viimeisestä
päivästä vuonna 1993 alkoi Mariinskin ja Gergijevin Turku-suhde. Ylen toimittaja nostaa verkkouutisissa esiin Maestron ristiriitaisen (?) persoonan yms ympärillä pyörivää vanhaa jutttua, Wanha Rouva voi tietenkin kommentoida
vain omien kokemuksien perusteella Mariinski-tilaisuuksia joissa illan tähti (minulle) on aina kapellimestari. Mariinski-tapaamisia Rouvalle onkin kertynyt niin Turusta, Helsingistä kuin Mikkelistäkin. Tämän orkesterin onnistumiseen
vaikuttaa paljon, kokemuksieni mukaan, vaikkapa kiireinen matkustusaikataulu ja - illan konserttimestari! Kapellimestari, Maestro, on sitten aina se voima joka sitoo kaiken yhteen💋, niin Mariinskissa kuin muissakin.. ♥😉
Eilen illalla konserttimestarin tehtäviä hoiteli napakasti henkilö, josta väliajalla eräs tuttuni oli tietävinään että ko. soittaja on tai on ollut Wienin filharmonikkojen
konserttimestari. Niin tai näin, hienosti tämä piti 'lauman' aisoissa ja kyllä maestro kiittikin konserttimestaria erityisen lämpimästi..
Niin, juhlien päätöskonsertissa solistina taituroi viulisti, Turussa myös vierailevana kapellimestarina toimiva Julian Rachlin. Solistinumero Šostakovitšin
Viulukonsertto nro 1 a-molli op. 77. Eipä Wanha Rouva muista kuulleensa moista! 😲 Onkohan teos noin tulinen? Siinä lavalla leiskui soitto ja tulkinta, puolin ja toisin. Loppukiitoksillakin solisti juoksi kumarrusten jälkeen takatiloihin
ja taas taputettiin estradille ja taas juoksujalkaa pois.. eikä sinnikäs yleisö saanut ylimääräistä. Kehtasivatkin yrittää, sellaisen tulkinnan jälkeen ainut oikea osoite saattoi olla Waterloo tms. Vaiks mistäs
minä tiedän, ei sankaria kuitenkaan näkynyt backstagella kun konsertti oli ohi - eikä Wanha Rouva ehtinyt väliajalla etsimään. Oli muuta puuhaa. (Etsimistä sekin, en löytänyt..)
Illan päätös, Tšaikovskin sinfonia nro 6 h-molli op. 74, "Pateettinen", oli oikeastaan se, joka konsertissa
taas veti Wanhan Rouvan epätoivon monttuun.😥 Tumma, heleä, tunteellinen musiikki muuttui salissa erottelevaksi, osin teräväksi, eri instrumenttiryhmien tuuttaamiseksi ja kolisteluksi. Vaskista pasuunat ja trumpetit hyökkäsivät
suoraan Rouvan korville paikkaan joka muuten oli oikein hyvä, monessakin mielessä. Huoh. (Onneksi on medici.tv, sieltä löytyy koko Tsaikkari-sarja Mariinskin ja Gergijevin tulkitsemina.) Ja onneksi salin ääriään myöten
täyttänyt yleisö antoi maestron rauhassa päättää sinfonian, kukaan ei innoissaan ruvennut aplodeeraamaan ennen kuin Gergijevin värisevät sormet olivat rauhoittuneet, kädet laskeutuneet ja johtaja huitaissut
hikiset hiukset otsaltaan. Ryhdin kohennus ja sit vastaanottamaan yleisön kuumat kiitokset.🤩👍😀🤩
Vaan eihän Wanhan Rouvan
tietynlainen pettymys ole orkesterin, ohjelman eikä missään tapauksessa maestron vika. Backstagella iloisessa hengessä muistelimme 26 vuoden takaista. Ja halattiin. 🙂
SE oli näiden musiikkijuhlien teema.♥
Nyt Wanha Rouva voi rauhassa ruveta odottamaan
syksyn sateita ja Musiikkitalon plus Kansallisoopperan elämyksiä..🙃