.. orkesteri ja kun on lavan täydeltä loistavia soittajia, eivät Wanhan Rouvan yliherkät korvatkaan protestoi Turun konserttitalossa, vaikka
volyymia tulee tuutin täydeltä.
Se on nyt tänään todistettu! 
Musiikki vyöryy lavalta yhtenäisenä elementtinä joka puolelle, yksittäiset 'välihuomautukset'
(soitinsoolot) ponkaisevat pintaan ja kaikesta ryöppyää taito ja vakuuttava tulkinta.
Uskon orkesterilla olleen lavalla yhtä helteisen tukalat olot kuin yleisölläkin katsomossa, mutta tyylikkäästi orkesterin ihanat 'välisoitot', vuorotellen sopraanosolistin numeroiden kanssa, esittelivät Suomen Yleisradion,
siis meidän kaikkien oman Radion sinfoniaorkesterin loistokkaan tason. Puhumattakaan super-kapellimestarista, Hannu Linnusta.☺♥☺
Kun Turun Musiikkijuhlien avajaiskonsertin solistikiinnitys julkistettiin, muistan jostakin lukeneeni, että kapellimestari lupasi valita orkesteriosuudet solistin valitsemaan ohjelmaan sopiviksi. No, mehän tiedämme,
ohjelmistosuunnittelun taiturin.. 
Konsertti alkoi suosikkini, Basse Fagerlundin teoksella Drifts. Se nyt vain on yksi niitä, minkä mielelläni kuulen, tai siis suosikkejani ovat kaikki tähän mennessä kuulemani Bassen sävellykset. Olisivat, vaikka en säveltäjää tuntisikaan!
Lisää orkesterin taidonnäytteitä: Luciano Berion metka Ritirata notturna di Madrid (löytyy
RSO:n levyttämänäkin), Debussyn rauhallinen Des pas sur le vanità, Aulis Sallisen muheva Shadows ja lopuksi Lotta Wennäkosken räiskyvä taidonnäyte Flounce. Loistava!
Muistaakseni Flounce oli viime vuonna BBC:n Promsseissa, mutta ei radiosta kuultuna ollut ollenkaan niin vaikuttava kuin nyt tänään.
Harmi, etten ollut lukenut etukäteen ohjelmalehtistä loppuun asti, olisin mielelläni kiitellyt Lotta W:tä
jo etukäteen, sillä onnistuin ankkuroitumaan väliajalla ryhmään, jossa olivat säveltäjä Basse, Höblän musiikkitoimittaja Wilhelm K ja säveltäjä Lotta. Tuli niin hyvä mieli, kun sain olla
mukana näiden fiksujen nuorten hauskanpidossa. 
Ai niin, se kohuttu latvialainen sopraano, Kristine Opolais. No, kyllä hänestä tykättiin ja kyllä hän oli erinomainen, ääni kantoi pauhujenkin läpi ja hän
hallitsi myös hiljaisen tulkinnan.
- Wanha Rouva rakastaa kuitenkin enemmän orkesterimusiikkia kuin yksittäisiä aarioita (ooppera
asia erikseen), joten en puutu enempää Ms. Opolaisin tulkintoihin.
Kesän klassisen orkesterimusiikin festivaalikausi on siis
aloitettu. Jatkoa seuraa Helsingissä Esa-Pekan synt.p.juhlien ja RSO:n Mahler-konsertin merkeissä. Oikein virkistyn jo etukäteen..
Wanhalle
Rouvalle mielihyvää toi myös viime tiistaina Turun tuomiokirkon iltamusiikkisarjan konsertti, jossa 'meidän talon entinen' Ville Urponen latasi Domin holveihin sellaisen ohjelman, että konsertin aikana mieleeni tuli
hakematta oivallus: tässä on toinen, joka osaa konsertin ohjelmistosuunnittelun.
Kohta alkaa..
Keskenään yhteensopivat urkuteokset muodostivat kokonaisuuden, joka
Wanhalle Rouvalle valaisi täydellisesti, mitä urkumusiikki ja -taide on. - En osaa selostaa sitä enempää, mutta olen kiitollinen, että
sain elää tuonkin taidokkaan kokonaisuuden.
Olenko joskus kertonut, että musiikki on elämäneliksiirini?
- Kiitos teille kaikille, jotka sitä Wanhalle Rouvalle tarjoatte..