.. siihen, että Wienin filharmonikkojen konsertti myöhästyi (Zubin Mehta olkapääleikkauksessa) kun 'paikkaaja' Daniel Harding lennätettiin Tukholmasta yksityiskoneella Tampereelle - ensin siellä yhden konsertin urakoituaan - ja Hesarin kriitikko Sirén oli vielä huomannut konsertin jälkeen, että
Hardingin paita oli lipimärkä. Hm. Mitä erikoista tuossa nyt on? 
Märässä kapellimestaripaidassa.
Wanhan
Rouvan rengasmatka Tku-Tre-Porvoo-Hki-Tku oli monenkirjava. VR:n aikataulut reitillä Turku-Tampere eivät suosi turkulaisia, niinpä ylimääräistä löysää aikaa ennen konserttia jäi kulutettavaksi mm. ravintolassa,
joka ei ihan täysin vastannut sille asetettuja odotuksia. Mutta Tampere-talo oli tupaten täynnä innokkaita kuulijoita ja heidän joukossaan useita Wanhan Rouvan tuttuja
ja ystäviä, heidän tapaamisensa pyyhkäisi taka-alalle.. 'hei, älä tuukaan nyt vaan tuu joskus toiste, yksin'.
Wienin filharmonikkojen konsertin alkusoittona
oli Leonard Bernsteinin Sinfonia nro 1, 'Jeremiah'. Tampere-talon etuparvekkeen ensimmäiselle riville tuon teoksen musiikki ryntäsi ja hyökkäsi kovin terävästi Wanhan Rouvan yliherkkiin korviin. Ehkä jonkun toisenkin. Mukana teoksessa oli myös mezzosopraano Elisabeth Kulman, joka lauloi sinfonian yhdessä osassa heprealaista valitusvirttä.
Kovasti häntä on kehuttu oikeissa kritiikeissä, syytän/syytämme omaa paikkaamme, en/emme haltioituneet. - No, ei se mitään. ♥Mahler oli tulossa väliajan jälkeen.
Wanha Rouva seuralaisineen pohti matkalla Tampereelta Porvooseen, miksi
emme ihan hengettömästi ihastuneet tähän Mahleriin. Jälleen sopii kysyä, mikä vaikutus oli paikalla jossa istuimme?
Siinä he nyt ovat..