.. Violin Concerto No. 2, Turbo Aria, Poeme de l'extase.. siinäpä kihisevä rivi teosnimiä. Wanhaa Rouvaa
kihisytti etukäteen säveltäjänimet Melartin (tuttu, kuultu, kuunneltu = levytetty), Hillborg (aavistus ja odotus) ja Skrjabin (tuttu, kuultu kaksikin kertaa aikaisemmin), mutta Auvinen? – no, hänen teoksensa, kantaesitys, ei
tietenkään ollut tuttu. Säveltäjän nimen olin lehdistä lukenut.
Toisaalta tiesin, ettei tuohon kokoelmaan tyhmää teosta olisi
otettukaan.
Radion Sinfoniaorkesteri on niiiiiin hyvä, pakko (?) ja lupa se on taas todeta. Maestrokin totesi että ’soittavat hyvin’, johon
Wanha Rouva kyllä lisäsi että ’myös johdetaan hyvin’. Yhdessä Toteavan Kehun Kerho.. 
Olikin hyvä, että ilta oli vain yksi ja ainut, intensiteetti niin lavalla kuin katsomossakin kesti alusta loppuun 'vain tässä ja nyt’.
Kun on konsertissa kaverin kanssa, ’kahden keikalla’, voidaan vaihdella väliajalla istumapaikkoja. Turbon kohdalla Wanha Rouva olisi saanut enemmän
irti jos olisin istunut sillä toisella paikalla. Mutta jälleen kerran on ilo todeta, että Musiikkitalo hellii aistejani: vaikka Antti Auvinen oli ladannut Turboonsa kaikki mahdolliset efektit, voi teosta kuunnella sävelmassan puuroutumatta
ja Rouvakin korvien halkeamatta – ja katsoa.
Näin maallikon vinkkelistä katsottuna/kuultuna.. mutta viitisen minuuttia
vähempikin olisi riittänyt. Ammattikriitikko voi keksiä jotain muutakin.
Olisi hyvä kuulla tämä uutuus uudelleen ja
vähän etäämmältä, myös nähdä kaikki muutkin äänikuvaa rakentaneet härvelit kuin lapion, jota japanilaissyntyinen lyömäsoittaja ei varmaan olisi aikoinaan Suomeen tullessaan koskaan
arvannut joutuvansa sinfoniakonsertissa läiskimään! 
Mekaanisesti käsiteltyä, ’sämplättyä’
menneiden aikojen tähtien lauluääntä, miljoonia ääniä, muusikot jopa joutuivat viheltämään – soittaessaan. Näin olin näkevinäni ja ihastelen muusikoiden itsehillintää, sillä
joillakin nauru oli pyrkimässä esiin..
Wanha
Rouva on siis ollut Suomen Muusikkojen Liiton 100-vuotisjuhlakonsertissa Musiikkitalossa. Konsertissa mielenkiintoinen ohjelma taas kerran, keskenään melko erilaiset teokset solahtivat hyvin, Rouvalle sopivaan rytmiin - kuten aina.
Ennakkoon odotin, paitsi juhlatunnelmaa,
erityisesti Hillborgia ja Skrjabinia. Viime syksynä Pekka Kuusisto kuittasi persoonalliseen taiturityyliinsä Anders Hillborgin Viulukonserton nro 1 ja nyt Kakkosen tulkitsi uskomattoman ihana Lisa Batiashvili. Osmo Tapio Räihälä
kuvaa käsiohjelmassa Hillborgia mm. ’monen suomalaisen kapellimestarin omaksi kotisvenskiksi’, yes yes, sopii lisätä listaan eräs suomalainen musiikkifriikki joka myös voisi omia AH:n kotisvensksikseen.. Jo vuonna n-1 Wanhan
Rouvan 'tätä täytyy seurata' -osastoon tuli Anders Hillborg Tukholmasta ostetun CD:n myötä. Olikin aika mukavaa kertoa säveltäjälle ’hälsningar från Åbo, igen’, edellisellä konserttikerralla
kun yllätin hänet Turku-terveisillä.
Tämä Hillborgin toinen viulukonsertto on samaan aikaan outo, hämmästyttävä ja
riemukkaasti kuunneltava. Kaunis, kuin juoksevaa hunajaa jossa on chilimaustettua kirpeyttäkin. Ehdottomasti myös audiovisuaalinen. Kuitenkin erilainen kuin se Ykkönen. Lisa Batiashvilin ja orkesterin yhteissoitto oli henkeäsalpaavaa
, tässä Wanhan Rouvan lähietäisyysistumapaikka oli huomattava etu, kuulokokemusta täydentävä. Solistin vuoropuhelu orkesterin
ja konserttimestari Petri Aarnion ja kapellimestari Hannu Linnun kanssa nosti ihailuni potenssiin 100. On täydellistä, kun musiikkia tulkitsevat 'oikeat ihmiset' - siitä on vaikea löytää sanoja, mutta jokainen
voi ladata mieleensä tuntemansa superlatiivit..
Petri Aarnio, Anders Hillborg, Lisa Batiashvili, Hannu Lintu kiitoksilla♥
Ylimääräisenä meille lahjoitettiin J.S. Bachin koraali viululle ja orkesterille Ich ruf zu dir, jonka Hillborg oli sovittanut ja jonka taiteilijat esittivät kotoisesti paperilipareista☺,
rauhallinen musiikki ja esitys lähettivät yleisön väliajalle toipumaan ja keräämään voimia loppuiltaan.
Suomen Muusikkojen Liitto ry on vuodesta 1917 toiminut muusikkojen ammattijärjestö, johon kuuluu noin 3 300 jäsentä. Jäsenistössä on niin orkesterimuusikkoja
kuin musiikin eri sektoreilla työskenteleviä freelancereitä. Liitto huolehtii alan yleisestä edunvalvonnasta vaikuttamalla mm. kulttuuripolitiikkaan ja lainsäädäntöön.
Kas, eipä tuota ay-toimintaa nähtävästi pääse pakoon, vaikka oma aktiiviaikani onkin päättynyt jo vuosia sitten. Hyvä niin. Wanha Rouva ei kuitenkaan
taida enää olla liiton 125-vuotisjuhlia juhlimassa, vaikka 75-vuotisjuhlilla Finlandia-talolla olinkin..
Konsertin päätös,
Aleksandr Skrjabinin Ekstaasin runoelma (Poeme de l'extase) oli juuri sitä, mitä odotinkin. Pulssimusiikkia! Mikä tuossa teoksessa vaikuttaa niin vahvasti? En tiedä, mutta jos RSO taas joskus ottaa sen ohjelmaansa, yritän kömpiä paikalle, sillä siinä on jotain. Sopivaa. 
Tästä konserttilinkistä voi tutkia, mitä kaikkea ♥ voi
olla ja mitä voi saada♥ sinfoniakonsertissa.♥
https://areena.yle.fi/1-4109222?autoplay=true
Konsertti-illan paketoi Myöhäisillan kamarimusiikki, RSO:n silloin tällöin perjantaikonsertteihin liittämä bonus, jossa voi jäädä
kuuntelemaan orkesterin muusikoiden esittämää kamarimusiikkia illan hämärissä. Olen kyllä ollut kerran seuraamassa myös kun illan säveltäjä Magnus Lindberg soitti myöhäisillassa omaa musiikkiaan
ja kerran illassa oli mukana konsertin solistikin, harpputaiteilija Xavier de Maistre. Eilinen myöhäisillan teos oli Joonas Kokkosen Puhallinkvintetto ja estradilla olivat Youki Koyama, huilu, Jorma Valjakka, oboe, Giuseppe Gentile, klarinetti,
Otto Virtanen, fagotti ja Jukka Harju, käyrätorvi. Ilmava päätös täyteläiselle musiikki-illalle. ♥
Ne varsinaiset korkean
tason juhlat alkoivat alalämpiössä sitten kun yleisö innosta hypellen (ainakin jotkut
) läksi sateeseen ja kotimatkalle. Turussa ei enää satanut kun kello oli 01.20, oli hyvä odotella taksijonossa. Ja kun Wanha Rouva hiipi kotieteiseen, lähes
samalla hetkellä Pohjolan Liikenne (taas!) lähetti tekstiviestin udellen, menikö matkani hyvin. Isoveli valvoo .. No menihän se hyvin, bussimatka, ja illan muu osuus aivan erinomaisesti. ♥
Lämmin kiitos ja kumarrus elämyksen ja elämän
virkistyksen antajille! 
Kertaus ja muistojen
tiivistäminen voi alkaa tästä: https://areena.yle.fi/1-4109222?autoplay=true.
Yö
luisteli kello kolmeen, sitten muutamaksi tunniksi nukkumaan. Ilta olikin erinomainen päätös yli kahden viikon sairastelulle jonka aikana yskä repi keuhkoja ja kurkkua ja nuha hävitti kaikki paperinenäliinavarastot.
Nyt on kaikki hyvin.