Vieläkin (kello 12) Wanhan Rouvan sydän pompottaa ja ajatukset
vilistävät ristiin rastiin, kun aamutuimiin (ennen klo 9) luonto kirjaimellisesti hyppäsi kotiini ja aivan jähmetyin paikoilleni, sydän paukutti hurjia lukemia: MITÄ TEEN?! kunnes tilanne oli ohi yhtä nopeasti kuin oli alkanutkin.
Huoneistossa, jossa asun, on ikkunoita (4) siten että esim. kesähelteillä
saan ristituuletuksen, sillä keittiön ikkuna on aina varjon puolella joten sieltä virtaa viileämpää ilmaa, mikä tasoittaa auringon kuumentamien muiden huoneiden lämpöä. (Joo-o, on niitä kuumiakin päiviä,
aina joskus!
) Näin syksyllä ja varsinkin viikonloppuisin, kun kadun toisella puolella olevassa koulussa ei ole
oppilasvilinää eikä kuulu oppilaiden kevytmoottoripyörien pärinää, pidän keittiön ikkunaa jatkuvasti auki, oli sää mikä hyvänsä. Mukavasti, ikään kuin salaa huoneiden ilma raikastuu,
ja melkein kuin itse olisin ulkona
kävelyllä..
Niin tänäänkin, avasin ’tuuletusikkunani’ jo viideltä. Aamurituaalien, kuten sanomalehtien lukemisen yms jälkeen makuuhuoneessa
puuhastellessani jostain kuului räsähdys, mietin, että putosiko kassi eteisen naulakosta vai mikä ihme se ääni oli, sillä kämpän piti eilisen siivouspäivän jäljiltä olla vähän paremmassakin
ojennuksessa kuin yleensä.
Syytä ääni-ilmiöön etsiessäni hipsin myös keittiöön ja
siellä oli ORAVA! 
Pulssini singahti varmaan 200:aan ja salamannopeasti ehdin miettiä, millä ihmeellä
tuollaisen vilkkaan eläimen saisi a) kiinni ja b) takaisin ulos ja c) ellei ’poistaminen’ onnistu, mitä kaikkea tuhoa nopea pikku eläin saakaan aikaan huoneissa säntäillessään.. Uusi rapsahdus ja vilahdus: kutsumaton vieraani oli jo osannut livahtaa ulos samaa kapeaa tuuletusikkunareittiä kuin oli tullutkin! 
Jäljellä oli vain lattialla ikkunalaudalta pudonnut pieni tinapaperikuoressa oleva suklaanalle..
Tässä koneella istuessani ihailen usein pihamaallamme vilistäviä oravia ja jännitän niiden puusta toiseen tapahtuvia hyppysuorituksia. Mutta että
sisään kotiin!?
Tosin toiseen suuntaan, kadun puolella, missä suunnassa keittiöni on, on myös kokoushuoneisto jonka katto kerrosta
alempana lienee hyvä kirmailupaikka ja kai seinää pitkin on oravankynsillä mahdollista kiipeillä ja sitten hypellä peltisillä ikkunalaudoilla. Oliko minun ikkunani ainut, mikä oli auki? Mitään houkuttelevia
ruuantuoksuja ei sieltä ainakaan leijaillut.
Huoh. Lauantaipäivä on harmaa ja kolea. Lämpötila on edelleenkin noin 10 astetta, aurinko ei tänään
ilahduta. Kohtalaisen vaikeaa on asennoitua niihin moniin, moniin arkiaskareisiin jotka odottavat.
Ehkä lähdenkin vähän ulos sitku pyykkikoneen urakka on valmis ja Yle TV 1:n ohjelma
klo 12.20 RSO Musiikkitalossa on päättynyt.
Joht. Hannu Lintu. - Ludwig van Beethoven: Missa solemnis.
Sol. Camilla Tilling,
Michelle Breedt, Tuomas Katajala ja Nathan Berg.
Savonlinnan oopperajuhlakuoro, valm. Matti Hyökki.
Tai sitten en. 