.. mutta myös iloisten ja virkistävien tapaamisten, niiden 'oheisten' Parsifal. Konserttiesityksessä, johon varmaan suuri osa
yleisöä oli kömpinyt lemmikkiemme, Karitan ja Matin vuoksi, Wanha Rouva kyllä kuuli mainintoja Waltteristakin - jota vielä kutsutaan sukunimellä, "se Torikka".
TMJ:llä on ollut tapana festivaalin alkuun tyrkätä joku tällainen magneetti (muistammehan Jonas Kaufmannin♥ ja monet Mariinskit♥).
Sali myydän nopeasti täyteen (1002 paikkaa), ja kun on kysymyksessä Turun kesä joka on yleensä elokuussa kaunis ja kuuma, silloin me istumme salissa kuin etelänmaiden helteissä yrittäen nauttia illan musiikillisesta
annista. Suurin osa yleisöstä kun ei pääse istumaan 'virallisille', kuten vaikkapa lehtiin kirjoittaville kriitikoille varatuille, hyville paikoille! 
Lavan takaosan vasempaan ylänurkkaan vaalealle seinälle heijastettu teksityskään ei palvellut tarkoitustaan, joten todella monenlaisia
kokemuksia illasta varmaan syntyi.
Näin perjantaiaamuna muistellen
eilinen, 4 tunnin Parsifal (plus kaksi noin 30 minuutin väliaikaa, yhteensä siis 5 tuntia) oli kyllä näiden ilmastoimattoman salin piinaesityskokemusten pohjanoteeraus. Ei ihme, että toisen väliajan jälkeen olikin
vapautunut useita istumapaikkoja ja että orkesterilavaltakin oli eräs muusikko joutunut lähtemään kotiin. Tiedän
myös ainakin kaksi lauantain päivänäytöksen lippunsa palauttanutta. Terveydelliset syyt, nääs! 
Järjestäjien on aivan turha valitella ilmastoinnin huonoutta, sillä vanhaan, rakennuksena suojeltuun
taloon ei saa mitään parannusta muutoin kuin hakkaamalla ison reiän seinään (sisäpihalle, varjon puolelle) ja/tai pitämällä salissa edes sitä vähäistä ilmastointia päällä koko kesän, kustannuksista
huolimatta, vaikka orkesteritoimintaa talossa ei silloin olekaan.
Ei muuta kuin UUSI KONSERTTITALO, vastaremontoidun kaupunginteatterin viereen Hämähäkkitontille! Olisi kerrankin Turulla kunnollinen kulttuuriylpeyden kokonaisuus kaupunginkirjaston, ja viimeinkin maaliin saadun
teatteriremontin ohella, johon siihenkin lopulta löytyi rahaa kaupungin budjetista.. 
Jos nyt kuitenkin tämän purnaamisen lisäksi vähän purkaisin oopperaesityksen tuottamia mielikuvia
ja mielipiteitäni.. Solistit, joiden vuoksi oikeastaan lippuni olin ostanut, Matti ja Karita, lunastivat odotukseni
laulullisesti, näyttelijöinä - ja henkilöinä. ☺ ♥ ☺ Pidin myös valtavasti Juha Kotilaisesta (Titurel) ja upeasta Parsifalista, Klaus Florian Vogt'ista. Arvaan, että Waltteri Torikkaa (Amfortas) jännitti
iso roolinsa, ja se - sekä kokemattomuus - ehkä tekivät sen, että ääni oli vain kovaa ja kuuluvaa. Wanhan Rouvan meluherkät korvat olisivat kaivanneet hiljaisiakin nyansseja.. mutta kun en ole musiikkikriitikko, en
nyt muista tarkalleen, miten paljon 'oikeassa oopperassa' niitä hiljaisia nyansseja on, kas kun oopperalavalla esitys tempaa mukaansa
aivan toisella tavalla. (Wanhan Rouvan vapaaehtoinen ja poikkeuksellinen Mainos: lokakuulla 2017 alkaa lipunmyynti Suomen Kansallisoopperan Parsifaliin
jota esitetään muutaman kerran toukokuussa 2018.)
Vasemmalta: Matti Salmisen oikea käsi, Kundryn roolista irtautuva Karita Mattila, lämpöhalvauksen juuri välttänyt Klaus Florian Vogt, hämmentynyt Waltteri
Torikka ja iloinen Juha Kotilainen jonka urakka Titurelina päättyi ennen muita draaman henkilöitä.
Taustalla osa CCA-kuoroa.
Orkesterin komeasti soittaneet vasket korostivat taas kerran sitä, että hyvin ja antaumuksella soittanut TFO:n jousisto on aivan liian pieni. Samoin muutamia
muitakin säätöjä olisi voinut tehdä, esimerkiksi kirkonkellojen kalkatus oli verrattavissa vaskisoitinten ylivaltaan: vähempikin olisi kuulunut. 
Mutta 'meidän Matti' ja 'Perniön likka Karita' plus vakaan ilmeikkäästi osansa laulanut Kotilainen sekä tenoritykki Vogt pelastivat paljon.
Karita saa poskisuudelman, joku toinenkin haluaisi..
Noh
nii, olihan ilta siis elämys. 
Kuulin väliajalla myös ♥iloisia perheuutisia, eräälle/eräille 'meidän talon
entisille' oli 20.4. syntynyt poikavauva, Härkälapsi, joka rakastaa viulumusiikkia. 
Omasta Härkälapsestani onnellisena lopetan tämän alkunäpyttelyn ja valmistaudun lähtemään Suomen Kansallisoopperaan, jossa Esa-Pekka tuo meille sellokonserttonsa Suomen ensiesityksen. Muun muassa.
Eilisen illan jälkeen tulen odottamaan entistä jännittyneempänä Kansallisoopperan
Ringiä (alkaa 2019 Reininkullalla), jonka EP johtaa.. keitähän siellä näyttämöllä näemmekään ja kuulemme? "En kerro, en kerro!" kuten minulle kysymykseeni vastattiin..