.. teki sen, että viimeisenä oopperajuhlayönään Wanha Rouva heräsi tunnin välein. Kuinka sattuikaan. Vaan ei se mitään!
Ei satanut, oli lämmintä, esitykset (Kullervo; Linna vedessä) olivat katsomisen ja kuulemisen arvoisia, tapasin ystäviä,
vanhoja tuttuja, erään uudenkin, yllättävän. Ne joita en tavannut, heidän kanssaan käytiin pari puhelinkeskustelua. Mutta muuten?
Vuosiin erikoisempi
juhlakeikka! 
Wanhan Rouvan
ajatukset ja mielipiteet pyörivät nyt (tiistaina) kuin hyrrä, pomppivat laidalta toiselle, asiasta toiseen. JUURI NYT pitäisi lähellä olla kärsivällinen ihminen, joka voisi ymmärtää ajatusteni alueen joka
voisi olla yhteinenkin tai ainakin samanhenkinen. Tai jos ei samanhenkinen, kuitenkin kanssakuulijan olisi hyvä olla kärsivällinen. ☺ - Myönnän, itse en ollenkaan ole aina kärsivällinen tai useinkaan analyyttinen,
en ainakaan silloin jos tilaisuus ajatustenvaihtoon on harvinainen ja patoutuma eri asioihin on suuri. Wanhan Rouvan jaarituksilta, tunnelmien ja ajatusten ylenmääräisessä aaltoilemisessa jokaisen on otettava oma tilansa, tämän
tietää se joka on viettänyt aikaa kanssani enemmänkin.. ja muutama muukin, joka ei ole. ♥ ☺ Mutta harjoitus tekee mestarin!!! Vai mitä?
Kelpaako raportiksi
tuollainen suppea versio?
No ehkä ei, ei edes itselleni! Viikonloppuni perjantai-illasta maanantai-iltaan oli ehkä liian tiivis, esitykset la-su, mutta oopperajuhlien ohjelmistosuunnittelijat
eivät olleet tiedustelleet, miten paljon Wanha Rouva pystyy kerralla ottamaan vastaan elämyksiä.. 
Aulis Sallisen ooppera Kullervo oli minulle 'vanha tuttu' vuodelta 2014. Siitä versiosta pidin erittäin paljon, vaikka Sokean laulajan rooli 2014 ärsyttikin
enkä olisi Kimmosta ohjauksellisesti ihan niin imbesilliä tehnytkään, mikä ei tietysti laulun vaikuttavuutta silloinkaan vähentänyt.
Tänä kesänä
on kaikki solistit vaihdettu tai rooleja vaihdettu (Kimmo -> Kullervo). Jotain lisättykin, en ainakaan muista 2014 nähneeni Kullervon kuollutta sisarta Ainikkia fyysisesti kierimässä lavalla (tosin istuin silloin kauempana kuin nyt,
ehkä en siis oikeasti nähnyt?), Sokea laulajahan kyllä kertoi/kertoo synkeän tarinan aika selkeästi. Sokean laulajan (Birthe Wingren) roolia oli tänä vuonna muutettu niin että hän tanssahteli ja liikkui
lavalla muiden joukossa, SE OLI HYVÄ ratkaisu
, jutun juonihan tuli joka tapauksessa hyvin selväksi sillä rooli on edelleenkin
mikrofonivahvistettu.
Vuoden 2014 esityksessä Kullervon äiti (Tuija Knihtilä) sai Wanhan Rouvan silmiin kyyneleet loppuaariassaan, siinä äidin tuska pojan
kohtalosta tuli niin iholle, että loistava oopperalaulaja Johanna Rusanen-Kartano ei ehkä nyt tavoittanut sitä samoin sillä en usko että äiti, joka itkee ja suree poikaansa voi olla samaan aikaan loistava dramaattinen
oopperalaulaja. - Oopperalavalla tietenkin voi. Ja tässäkin asiassa näkökulmat voivat olla niin erilaisia kuin mitä on kuulijoitakin tai katsojia!
Kullervo - vaikea rooli, on osattava laulaa niin kuin ei kukaan ennen, noustava koko oopperan keskushahmoksi, mutta myös sisäistettävä roolihenkilön
rooli näytelmässä ja kaikkiaan kerrottava henkilön karmea kohtalo lohduttomine seurauksineen. Henkilökohtaisesti odotin Ville Rusasen Kullervoa. Ajattelin, että hän on hyvä. No, olihan hän hyvä! Jopa
niin hyvä, että hän ikäänkuin leijaili ympäristönsä ulkopuolella.
Kaipasin Metsästäjän rooliin Aki Alamikkotervoa vuodelta
2014 ja koko muutakin siihen Unton talonpolttajaporukkaan kuuluvaa klaania, tarkoitan, että heissä silloin heijastui oopperalavoilla hioutunut yhteennäyttelemisen ja -laulamisen kokemus. Nykyinen Metsästäjä petti odotukseni.
- Tässä Wanha Rouva tuleekin siihen, mikä
aivan ilmeisesti häiritsi tämän vuoden omaa Kullervo-kokemustani: olin ensi-illassa. Enskari on enskari, esitykset hioutuvat esitysten myötä ja varsinkin nyt kun taiteellinen johto oli päättänyt vaihtaa koko roolituksen. Omaa aikatauluani tahditti Aulis Sallinen: Linna vedessä -uutuudesta oli vain kaksi esitystä, ja joka tapauksessa
halusin elää Kullervon uudelleen.