Aloittaessani tätä pohtimistani 29.-30.4. yöllä kello 01.30, lueskelin parin vuoden takaista tunnelmapalaani samaisesta Sibelius-Saarinen-tanssi-Kullervosta, jonka olen nyt uudelleen
kokenut. http://www.wanhanrouvanasioitaasiattomuuksia.fi/70803000/2531582/posting/ajattelin-ensin-ett%C3%A4.
Miten eri tavoin voi esityksen kokeakaan, ihmettelen. Tai no, en ihmettele. Tänään (lue: eilen) oli
noin kaksi, kolme tai neljä, viisi asiaa toisin. Kuten esimerkiksi se, että Wanhan Rouvan istumapaikka oli aivan eturivissä ja sain kokea sen ihmeellisen tunteen, minkä voi oopperassa kokea: 'vain me kaksi'. Kaikki
mitä lavalla ja montussa tapahtuu, tapahtuu vain minulle, kenenkään pää tai hartiat eivät ole meidän välissämme, siis todella, vain me kaksi.
Tanssia voi seurata paremmin, kokonaisuus muodostuu paremmin kun näkee koko näyttämön. Nyt tuli nähdyksi myös tuttuja muusikoitakin montussa - ja kapellimestari. Häivähti mielessä, että
mitä jos tikku lennähtäisi katsomoon, tulisiko silmään/syliin/saisinko sen kiinni, menisikö kämmenestä läpi.. Menisi luultavasti ohi. Ulkokohtaisia huomiota.
Mutta kuitenkin, musiikin tenho ja voima oli toista kuin silloin viimeksi, yritän tässä neutraalisti todistaa, että joidenkin johtajien tulkinta käy paremmin yksiin Wanhan Rouvan tajunnan kanssa
kuin joidenkin toisten. Nyt oli MagicFinger♥ puikoissa ja hän vangitsi esityksen tunnelman niin etten muistanut taputtaakaan kuin aivan lopussa, kuuntelin salissa vyöryvää hurmaa, huutoja ja kiljahduksia - yritin toipua
kokemastani ja imin itseeni taiteen antamaa energiaa, ajatuksia, ♥kaikkea mitä ei voi sanoin kuvata♥.
Kullervo, Hannu ja Kimmo 29.4.2017
Neljä ja viisi olivat iloinen tapaaminen ennen esitystä ja väliajalla plus toinen tapaaminen esityksen jälkeen. Miten sattuikin! Kahdet harvinaiset ystävätapaamiset samassa illassa. Viime kerran tanssi-Kullervossa
surin, kun en ketään tuttua nähnyt, mutta ehkä he viettivätkin ystävänpäivää jossakin muualla.
Menemättä
tässä yksityiskohtiin tarkemmin voin mainita, että sain keskustella hienon ja monipuolisen kulttuurihenkilön kanssa ennen esitystä ja väliajalla, ja esityksen jälkeen tapasin pitkästä aikaa toisen henkilön,
jonka positiivisuus ja ystävällisyys jaksaa minua hämmästyttää. Hänet esiteltiin minulle Kansallisoopperassa Kaarle kuninkaan metsästyksen väliajalla noin 10 vuotta sitten! Eipä ole Wanhaa Rouvaa useinkaan
niin palveltu oopperan vaatenaulakolla - siis naulakon yleisöaulan puolella.. ☺ vaikka sitä erästä reittiä ei nyt löytynytkään.
Joten surkea
räntäkeli ei haitannut, 'hangon keksi' muisteli armollisen pimeässä etupenkissä täydellistä iltaansa koko sen parituntisen ajan, kun bussi räntäsateessa kiisi koti-Turkua kohti.
Ai niin, olihan tässä mukana kaksi laulusolistiakin.
Tommi Hakala
oli uhmakas, teräksinen, traaginen Kullervo. Pidin hänestä. Ihan valtavasti en osannut kuvitella Lilli Paasikiveä Sisaren osaan, no, siinä hän nyt kuitenkin oli, matroona. Olisi voinut olla Johanna Rusanen-Kartano tai
joku muu, jollakin tavalla dramaattinen, helisevä sopraano.. vaan kaikkea ei voi saada. Mukana näyttämön tapahtumissa oli myös oopperan kuoro ja mahtavasti laulanut Ylioppilaskunnan Laulajat, YL.
Kyllä ihan vilpittömästi
kiitin esityksen jälkeen salin portaikoissa sattumalta tapaamaani koreografi Tero Saarista, sillä modernin tanssiteoksen sovittaminen klassistakin klassisempaan Sibeliuksen musiikkiin niin, että kokonaisuudesta muodostuu maaginen,
mukaansa tempaava elämys, se vaatii taituruutta. Wanha Rouvahan on aina ollut modernin tanssin ystävä ja tässä Kullervossa on vetoa! Tanssikriitikko en kuitenkaan osaa olla. Ne ovat eri ihmiset, ammattilaiset, jotka tuijottavat yksityiskohtia
ja osaavat arvioida.. Wanha Rouva nautti!
Oopperan suihkulähde porskuttaa urhoollisesti vappuaatonaattona!
* * * * *
KIELIKYLPYÄ AALLOILLA 26.-27.4.2017
Juu-u. Omituisen Wanhan Rouvan omituiset ostosristeilyt jatkuvat. Jo pari kuukautta edellisen, sen ystävänpäiväkeikan, jälkeen piti tunkea täpötäydelle Baltic
Princessille.
On mielenkiintoista seurata esimerkiksi japanilaisia seurueita, jotka seilaavat Åbon kautta Stockholmiin ja sieltä ties minne.
Islantiin kenties? Ja aivan yhtä mielenkiintoista on seurata olutmuuleja. Onko olut tosiaan niin edullista/hyvää, että sitä kannattaa lähteä raahaamaan ensin laivan tungoksessa ja ihan ilmeisesti myös laivalta eteenpäin
- jonnekin - bussilla/junalla? Etuoikeutettuna, melkein Åbohamnin vieressä asuvana, ihmettelen.
Mutta sen sijaan: https://shopping.tallink.com/fi/tur-sto/category/juomat/miedot-alkoholit/viinit?page=1&keepFilters=true. Johan
kannattaa! 
Jos vaikkapa arvokkaimmasta pullosta saa kaupan hintaan verrattuna alennusta melkein 15€.. Noh joo.
Iloisia tapaamisia, niitä suunniteltujakin oli, ja yllätystapaaminen muinaisesta ay-menneisyydestä, sieltä STTK:n ajoilta. Olipa hauskaa! vaikka puolenyön jälkeen ei
laulettukaan
sitä tiettyä serenadia eikä edes seuraavana iltapäivänä. Hm. Ei kuulemma sopinut "... vaik' en ikänään
sua saa..." tämänkertaiseen ohjelmarunkoon ja siksi, että Wanhan Rouvan toivotaan tulevan uudelleenkin. TOSI hienosti väistetty!!! ♥
Ja selitys tuli tosi nopeasti, vaiks tuskastuneena kaljatornien joukossa odottaessani laivan poistumisoven avaamista kun soitin ex tempore -puhelun, aloitin sen töräyttämällä ystävän korvaan alkutervehdykseksi "Petturi!"
Finkut ystävänpäivänä 2017
Mitäs tuolla kaikella hössöttämisellä on kielikylpyjen kanssa tekemistä? Kun paluupäiväkin oli aurinkoinen ja tyyni ja 8. kannella hytin ikkunakin
oli vähän siistimpi kuin edellisellä kerralla, oli mukava toipua hitaasti edellisen yön kello 01.30-02.15 soiton/laulun jälkeen valokuvailemalla kirkkaansinisen
taivaan pilvimuodostelmia