Toisaalta, ei niin väliäkään. Pikku-pikku-pokkarini, jo noin kymmenen vuotta ahkerassa käytössä ollut, sekin rupeaa olemaan vähäisen zoominsa osalta viallinen.
Ystävätapaamisessa
ennen elokuvaa olisi kyllä kamera
ollut mukava – no kun ei niin ei. Nyt vain jouluvilkku-koru
ilahduttaa Wanhaa Rouvaa..
Olin siis
tiistaina Metropolitan-elokuvissa, ja joskushan olen kaapannut kuvia valkokankaalta omalla kamerallani. Kaija Saariahon säveltämä, Susanna Mälkin johtama, Robert Lepagen Metiin ohjaama
ooppera, jonka Suomen ensiesitys oli 16.9.2004, siitä oli nyt tehty hehku-hehkutettu versio New Yorkiin. Kinopalatsissa uhkeat kaiuttimet toistivat Saariahon monikirjoisen musiikin loistokkaasti
. Metissä vettä kuvasivat ”rullat”näyttämöllä ja ne rupesivat Wanhaa Rouvaa pian kyllästyttämään ensi ihailun jälkeen, muistelin Suomen Kansallisoopperan vettä lotisevaa
(8000 litraa
) näyttämöä melkein kaiholla. Muistelin myös Esa-Pekka Salosta, joka johti Helsingin
ensi-illan ja sitä riemukasta kiitoksille tulevaa joukkoa, mukana mm. ohjaaja Peter Sellars, säveltäjä Saariaho, pääosien esittäjät – ja EP mustissa Nokian kumisaappaissa. Lits lots. Riemastuttavat loppukiitokset.
Gerald Finley, Monica Groop
(Kuva: Sakari Viika)
Dawn Upshaw
(Kuva: Sakari Viika)
Kuvakaappaus Finnkinon esittelysivulta
METin elokuvaesitys alkoi tyrmäävällä (lue: rumalla) lähikuvalla henkilönosturista, jonka korissa seisoa pönötti bassobaritoni
Eric Owen, Trubaduuri. Nosturia käytettiin läpi oopperan, koko ajan melko staattista näyttämöä elävöitettiin valoilla. Nosturi oli vuoroin punertava ja Trubaduurin laulaessa usein sinertävä
(poikaväri?). Näyttämöllä liike tapahtui reunasta toiseen, vasemmalta oikealle, oikealta vasemmalle, ei kai niiden rullien välissä paljon muita vaihtoehtoja ollutkaan. Kuoro pomppi rullarivien välissä niin että
useinmiten vain päät näkyivät - ikään kuin norpat Saimaassa.
Kreivitär Clémecen roolin Metropolitanissa laulaa Susanna Phillips. Wanha Rouva rupeaa seuraamaan, josko häntä
taas jossakin näkisi ja kuulisi. Kaunis nuori (35 v) nainen jonka ääni oli korviahivelevä. Metin Kaukaisen rakkauden Pyhiinvaeltaja oli mezzozopraano Tamara Mumford, OK hänkin. Illan laulukuningatar oli kuitenkin Ms.
Phillips.
Tämä Metropolitan-tuotanto oli varmasti erityisen vaikuttava, jos sen näki oopperatalossa paikan päällä. Kinopalatsin tuolin istumaepämukavuus oli tällä kertaa huipussaan, Wanhan Rouvan
jalat huusivat kärsimystä koko illan ja seuraavan yönkin
.
Jossakin vaiheessa katson Kaukaisen rakkauden
Helsingin ensi-illasta tehdyn DVD:ni. Ja muistelen.