.. laulettiin jossakin iskelmässäkin joskus.
Minäpä rupean kirjoittelemaan postikortteja. Saan vastalahjaksi puhelinsoittoja.
Työllistän korteilla
postinjakajia ja muistuttelen olemassaolostani sellaisia tahoja, jotka ovat unohtaneet tai pitävät itsestään selvänä että Wanhan Rouvan elämään ei muuta kuulukaan kuin olla varuillaan että josko jotain
tapahtuisi.
Sanotaan, että iän myötä tietyt tavat/piirteet korostuvat, niin meikäläiselläkin
, tapaamisen/yhteisen menon onnistumiseksi tarvitsen siitä tiedon noin 2 päivää aikaisemmin.. kurja juttu, mut niin se on ollut aina,
en ole nopea lähtijä. Enkä välttämättä välittäisikään sellaisesta viime hetken, ai niin pitäsiköhän –kutsustakaan, onnittelupostikortteja voi lähettää ilman
että kerjää mitään.
Ystäväpiirissäni on toinen eläkeläinen jonka kanssa kalenterit käsissä/koneella sovitaan, koska ja missä ja miten tavataan. Sellainen päivä
oli tänään tai siis eilen.
Tapasimme puolelta päivin, sitten jonotettiin
kauppahallissa kaupunginteatterin lippumyymälässä teatterilippuja (paikallisen urheilulehden tarjous: 2 yhden hinnalla), seuraavaksi käytiin ostamassa Wanhalle Rouvalle ns. arkilaukku, olalla roikotettava laukku johon pitää mahtua
ainakin lompsa, kamera, kameran vara-akku, puhelin, huulipuna, peili, korvatulpat, passi, kynsiviila, pari kynää, kauppakärryn lukkoavainläpyskä, xylitolipurkkaa, hammastikkuja, kynsilakkapullo, yskänpastilleja, bussikortti, aurinkolasit/minisateensuoja
– ja ehkä vielä jotain muuta, kalenteri? Laukkuhankinnan jälkeen jatkettiin seuraavaan paikkaan, joka oli erikoissukkakauppa, ystävätärkin sai ”naama-alennusta” kun oli Wanhan Rouvan kanssa asioimassa (kerran
näinkin päin!), sieltä taaperrettiin torille ja matkustettiin Fölillä (ent. Keltainen Vaara = paikallisbussi) naapurikuntaan isoon kauppa- ja huvittelukeskukseen syömään Rosso-pizzaa (joka sivumennen sanoen oli pettymys,
aika oli kullannut muistot), Rossosta lyllerrettiin Prismaan, sieltä taas Fölillä takaisin Turun keskustaan ja jatkoyhteyksillä - lähes kuuden tunnin 
reissaamisen jälkeen - omille teillemme kotiin.
Niin että kun kutsu tälle päivälle kävi 21.45, ei Wanha Rouva oikein innostunut lähetetyn postikortin seurauksista, oli kohtalaisen väsynytkin ja seuraavalle päivälle (tänään)
on ohjelmoitu siivousrytinä. Uuden (= kierrätetyn
) työtuolin takia tätä kirjoituskopperoa on radikaalisti raivattava.
Tulevalla viikolla alkavat syksyn musiikkihulinat, joihin Wanha Rouva yleensä aina valmistautuu
etukäteen henkisesti(kin) ja takakäteen uppoaa muisteluihin, hyvin valittujen hurmoksien jälkeen
. On vielä tulossa surujuhlaakin
heti pianismijuhlan (RSO, Lintu ja Lang Lang) jälkeen, joten dramaattinen
vaihdos tunnelmasta toiseen sekin vaatii nyt oman henkisen valmistautumisensa.
Yön
pimeydessä, sateen ropistessa ikkunalautoihin, rauhoitan itseäni kuunnellen Richard Straussin Metamorfooseja – ja kun siirrän näytöllä kirjoitusta vähän toiseen ja nettikonserttia toiseen reunaan, voin myös
katsoa esitystä. Kiitos siitä Yle! http://yle.fi/aihe/tapahtuma/2015/03/27/perjantaisarja-11#media-4296.
Näistä pilvistä ei satanut, ainakaan näillä nurkilla!
Kello on kohta puoli kaksi, 01.27. Olisiko aihetta mennä nukkumaan?