Sibelius-johtajani on kuollut. Paavo Berglund menehtyi eilen. Hänestä tullaan kirjoittamaan paljon ja monisyisiä muisteluja mikä kertoo sen, että hän oli monelle kauan konserteissa käyneelle "takuukapellimestari",
niin minullekin, näistä nuoremmista suomalaisista
vain yksi on sellainen - tai kaksi.
Berglund oli jännittävä eleettömyydessään. Mutta hänen selkänsä kertoi saliinkin päin että lipsua ei saa! niinpä Finlandia-talon "tyrkkytiskillä" ei paljon nähnyt muusikoita parveilemassa silloin kun
Paavo oli johtamassa.
Itse koin useita elämyksiä niinä vuosina kun PB oli johtamassa HKO:ta ja muita orkestereita. Kävinhän Finlandia-talon konserteissa sen 40 vuotta kun Helsingin orkesterit siellä soittivat. Äkkiä mieleeni
tulee Smetanan Ma Vlast (?), Isänmaani, jonka HKO esitti yhdessä konsertissa kokonaan. En ehkä olisi osannut siihen kiinnittääkään huomiota, ellei läheiseni orkesterissa
minua olisi kutsunut, hän tiesi, mitä on tarjolla!
Vuosia sitten, kun Berglund vielä vieraili Turussakin, tapahtui että törppö lehtikuvaaja haki sitä parasta kuvakulmaa vielä kun konsertti oli jo alkanut kävellen orkesterilavan ja ensimmäisen tuolirivin
välissä tähtäilemässä. Kunnes - maestro kääntyi hitaasti ja arvokkaasti ympäri ja KATSOI häirikön ulos. Tämän jälkeen aloitettiin soitto alusta ja salissa me kaikki olimme hiirenhiljaa...
Viimeinen ilta jolloin Paavo Berglund johti Finlandia-talolla oli vuonna 2006 ja konsertti HKO:n. Vanha herra talutettiin orkesterin eteen - ja olin iloinen että F-talon järjestäjällä oli smokki sillä
hetki oli arvokas. Konsertin päätösnumero oli Sibeliuksen neljäs sinfonia, joka on maailman vaikuttavimpia teoksia. Berglundin kädet liikkuivat vähän, mutta orkesteri, joka oli niin paljon tehnyt työtä Berglundin kanssa, soitti sydänverellään ja me
kuulijat pidättelimme hengitystä, paikoillamme
hievahtamatta istuen. Täpötäyden salin läpi hiipi väkevä tunne siitä että elimme historiaa. Kun sinfonia loppui, varmasti siellä itki moni muukin kuin minä. Yleisön seistessä jätettiin hyvästit
yhdelle aikakaudelle, tiiviit ja hellät ajatuksemme saattelivat Maestroa, joka ohjattiin pois salista.