kalenteri

Ikävä ja kaipaus, osa 2

Sibelius-johtajani on kuollut. Paavo Berglund menehtyi eilen. Hänestä tullaan kirjoittamaan paljon ja monisyisiä muisteluja mikä kertoo sen, että hän oli monelle kauan konserteissa käyneelle "takuukapellimestari", niin minullekin, näistä nuoremmista suomalaisista vain yksi on sellainen - tai kaksi.


Berglund oli jännittävä eleettömyydessään. Mutta hänen selkänsä kertoi saliinkin päin että lipsua ei saa! niinpä Finlandia-talon "tyrkkytiskillä" ei paljon nähnyt muusikoita parveilemassa silloin kun Paavo oli johtamassa.


Itse koin useita elämyksiä niinä vuosina kun PB oli johtamassa HKO:ta ja muita orkestereita.  Kävinhän Finlandia-talon konserteissa sen 40 vuotta kun Helsingin orkesterit siellä soittivat. Äkkiä mieleeni tulee Smetanan Ma Vlast (?), Isänmaani, jonka HKO esitti yhdessä konsertissa kokonaan. En ehkä olisi osannut siihen kiinnittääkään huomiota, ellei läheiseni orkesterissa minua olisi kutsunut, hän tiesi, mitä on tarjolla!


Vuosia sitten, kun Berglund vielä vieraili Turussakin, tapahtui että törppö lehtikuvaaja haki sitä parasta kuvakulmaa vielä kun konsertti oli jo alkanut kävellen orkesterilavan ja ensimmäisen tuolirivin välissä tähtäilemässä. Kunnes - maestro kääntyi hitaasti ja arvokkaasti ympäri ja KATSOI häirikön ulos. Tämän jälkeen aloitettiin soitto alusta ja salissa me kaikki olimme hiirenhiljaa...


Viimeinen ilta jolloin Paavo Berglund johti Finlandia-talolla oli vuonna 2006 ja konsertti HKO:n. Vanha herra talutettiin orkesterin eteen - ja olin iloinen että F-talon järjestäjällä oli smokki sillä hetki oli arvokas. Konsertin päätösnumero oli Sibeliuksen neljäs sinfonia, joka on maailman vaikuttavimpia teoksia. Berglundin kädet liikkuivat vähän, mutta orkesteri, joka oli niin paljon tehnyt työtä Berglundin kanssa, soitti sydänverellään ja me kuulijat pidättelimme hengitystä, paikoillamme hievahtamatta istuen. Täpötäyden salin läpi hiipi väkevä tunne siitä että elimme historiaa. Kun sinfonia loppui, varmasti siellä itki moni muukin kuin minä. Yleisön seistessä jätettiin hyvästit yhdelle aikakaudelle, tiiviit ja hellät ajatuksemme saattelivat Maestroa, joka ohjattiin pois salista.Särkynyt sydän

Kirjoita uusi kommentti: (Napsauta tästä)

123kotisivu.fi
merkkiä jäljellä: 160
OK Lähetetään.

Ystäväsi Pohjanmaalta | Vastaa 04.02.2012 16.56

Ihana kirjoitus <3
Blogiasi on ihana seurata. Sellaisenkin, joka tällaisesta musiikista ei mitään ymmärrä. Pidän kirjoitustyylistäsi, paljon :)

Katso kaikki kommentit

| Vastaa

Uusimmat kommentit

20.08 | 12:22

Vuonna 1956 Suomen ooppera otti nimekseen Suomen Kansallisoopperan. Gooletin, kun jäi kaivertamaan 🤔

...
20.08 | 11:55

Minähän vain toistin papukaijan tavoin illan juontajaa.. en oo tarkistanut, mistä laskeminen on aloitettu..

...
20.08 | 11:50

Odotinkin jo tätä postausta 🤗. Kiitos! Muuten - eikö Kansallisooppera ole kuitenkin vähän vanhempi kuin 50v.?

...
28.05 | 10:32

Ketä häiritsee, ketä näköjään ei tuo mukanahyräileminen. Minä kuulun vaikeisiin tapauksiin. Hyminät ja hörppimiset sun muut häiritsevät vähän, joskus paljon.

...
Tykkäät tästä sivusta
Hei!
Kokeile tehdä oma kotisivu. Minäkin tein! Se on helppoa ja sitä voi kokeilla ilmaiseksi
ILMOITUS