kalenteri

Next summer, in Turku!

Höpöhöpö, Wanha Rouva höpötti etukäteen sinne tänne menevänsä tiistaina 26.2. treffeille erään osseettikapellimestarin kanssa (”ei Valery kyllä itse sitä vielä tiedäSilmänisku”), siinä ohessa tehtiin hyvää Musiikkitalon konsertissa puhtaan Itämeren puolesta. Konsertin magneetti Itämeri-asian ohella oli Valery G, mukana HKO, Sibelius ja Tsaikovski. Olin ostanut oman konserttilippuni jo joulukuun alussa viime vuonna.

Hauskaa, niin hauskaa. Ohjelma oli takuunakki, sali täynnä suolaisista lipunhinnoista huolimatta, kun ohjelma alkaa Tsaikkarin pianokonsertolla b-molli (loistava puolalainen solisti Krzysztof Jablonski) ja päättyy Sibeliuksen sinfoniaan nro 1 e-molli, kuulolle oli tullut paljon sellaistakin yleisöä joka ei esim. Lutoslawskin syntymäpäiville lähtisi.. niin myös saatiin eka aploditkin pianokonserton ensimmäisen osan jälkeen. Olisin ollut ylen hämmästynyt ellei niin olisi käynyt. Mutta ei se mitään. SilmäniskuMollissa kulkeva ohjelma oli iltaan riemukkaasti sopiva. Jablonski hemmotteli kuulijoita vielä kahdella ylimääräisellä, maistuivat Chopinilta.

Aivan konsertin aluksi John Nurminen Säätiön edustaja ja Valery G kertoivat siitä miten tärkeää Itämeren suojelu on ja miten meitä kaikkia, myös illan esiintyjiä, asia koskettaa ja yhdistää, taidettiinpa mainita sekin, että maestro G antaa oman osuutensa pro bono, ilmaiseksi. Tekee siis hyvää koska asia on tärkeä.  Salin kolmelle sivulle katonrajaan oli ripustettu valtavat valkokankaat, joissa pyöri J. Nurmisen hienoja, veden alla otettuja diakuvia puhtaasta Itämerestä.

VG:n haastattelu ennen konserttia tässä http://areena.yle.fi/tv/1847698/#/play.

Illan raamit, tyylikäs kokonaisuus - kaikesta huomasi, että asiaan oli paneuduttu sydämellä – ja rahalla.

Mutta se musiikki ja kapellimestari!Sydän Niin ja orkesterikin, tietysti.. Wanha Rouva oli ottanut lipun H-katsomosta kun viimeinkin oli mahdollisuus päästä näkemään, miten VG vangitsee orkesterin. CoolKyllä, kyllä hän sen osaa! (Tosin illan teoksetkin olivat sellaiset että HKO myös osaa ne vaikka unissaan..) Miiieeeeelenkiintoista oli tästä näkövinkkelistä (orkesterin takaa siis) seurata Gergijevin sormien värinää ja melko omintakeista johtamistyyliä. Rupesi naurattamaan, kun huomasin, että maestro oli käynyt parturissa eikä yleensä otsalle/silmille hyppivää otsatukkaa tarvinnutkaan huitaista sivuun solistinumeron aikana, sinfoniassa ele toistui pari kertaa mutta ehkä vain vanhasta tottumuksesta.

Onneksi oli tuttu ohjelma ja onneksi en ole musiikkikriitikko..Hehe

Vaihdoin logistisista syistä väliajalla paikkaa ja sinfonian kuuntelin/ katsoin alapermannolta paikasta, jonka olin kerran aikaisemminkin jo hyväksi huomannut:  a) kiitoskuvaukset, b) lyhyt reitti backstagelle ja c) toinenkin kuulo-/näkökulma orkesteriin saman illan aikana. Sinfoniassa oli sellaista lennokkuutta ja jännittävää – jotakin –  että taas kerran lopputahtien kiihtyessä pulssini ponnahti tuhanteen ja sataan.  Valeryn sormet pitivät päätösefektin kurissa eikä kukaan yskinyt eikä aloittanut aplodeja, itse en uskaltanut edes hengittää ennen kuin maestro laski kädet ja rentoutui. Mutta sitten se meteli kyllä alkoikinVilli niin katsomossa kuin orkesterilavallakin! En taaskaan muistanut laskea montako kertaa juoksutimme johtajaa kiitoksille, tai siis ei hän juokse, hän askeltaa arvokkaasti mutta ripeästi – myös lavalta pois - niin että Wanha Rouva ei oikein ehtinyt kameransa kanssaHämmentynyt.

Backstagella maestron ovella oli rivi vaskisoittajia vilkkaassa keskustelussa, HKO:n orkesteripäällikkö yritti viedä Sibeliuksen partituuria sen omistajalle mutta äänettömän neuvonpidon jälkeen antoikin sen Wanhan Rouvan syliin – ja menihän Sibban Ykkönen perille niinkin.

Koska syntymäpäivää (2.5.) ei onnitella etukäteen ja koska en kutsusta huolimatta pääse juhlimaan sitä Mikkeliin tänä vuonna (hiivatin remppaVihainen!!!), onneksi löytyi lohdusratkaisu ”next summer in Turku, yes”!Suukko

Mikäs sen paremmin passaakaan, sillä Turun Musiikkijuhlilla 2013 juhlitaan Mariinskin kanssa Turun ja Pietarin 60-vuotista kaupunkiystävyyttä. Hyvin siihen sopii myös Valery Gergijevin myöhästynyt 60-vuotisjuhla. Pienimuotoisesti? kuin myös se, että 20 vuotta sitten olin lapseni kanssa ensimmäistä kertaa kiittämässä Gergijeviä. Tapahtui Turun konserttitalossa, Verdin Requiem keskellä helteistä heinäkuuta. Kiitos siitä elämyksestä kuuluu myös Turun kaupunginorkesterin silloiselle intendentille joka Kirovin teatterin (nyk. Mariinski) järjesti Turkuun.

Miten sanotaan venäjäksi Pietari?

Kirjoita uusi kommentti: (Napsauta tästä)

123kotisivu.fi
merkkiä jäljellä: 160
OK Lähetetään.
Katso kaikki kommentit

| Vastaa

Uusimmat kommentit

20.08 | 12:22

Vuonna 1956 Suomen ooppera otti nimekseen Suomen Kansallisoopperan. Gooletin, kun jäi kaivertamaan 🤔

...
20.08 | 11:55

Minähän vain toistin papukaijan tavoin illan juontajaa.. en oo tarkistanut, mistä laskeminen on aloitettu..

...
20.08 | 11:50

Odotinkin jo tätä postausta 🤗. Kiitos! Muuten - eikö Kansallisooppera ole kuitenkin vähän vanhempi kuin 50v.?

...
28.05 | 10:32

Ketä häiritsee, ketä näköjään ei tuo mukanahyräileminen. Minä kuulun vaikeisiin tapauksiin. Hyminät ja hörppimiset sun muut häiritsevät vähän, joskus paljon.

...
Tykkäät tästä sivusta
Hei!
Kokeile tehdä oma kotisivu. Minäkin tein! Se on helppoa ja sitä voi kokeilla ilmaiseksi
ILMOITUS