.. Saimaanranta (Taipalsaari), Savonlinna, Airiston aallot, Riihimäki, Itä-Pasila, Hämeenlinna, Turun merenkulkuoppilaitos simulaattoreineen ym ym..
Kymmeniä
toiminnan vuosia ja paikkoja lensi roskiin eilen illalla, kun Wanha Rouva aloitti ay-uramappien (n. 30 kpl) tyhjentämisen nopeaan tahtiin. Talteen otin 355 klemmaria ja kymmeniä muovitaskuja. Tyhjät mapit hakevat nyt uutta kotia. 
Monenlaista kurssia tuli vuosien aikana käydyksi, jotakin niissä
saamistani tiedoista ja taidoista olisin voinut käyttää hyväksi myös omalla työmaallani (ellen olisi ollut nainen ja jonkin verran liian aktiivinen?). 
Esimerkiksi vuodelta 1988 löytyi TVO:n (Toimihenkilö- ja Virkamiesjärjestöjen Opintoliitto) tiedottajakurssilta kooste ”Jaettu tieto
on moninkertainen”! Hm. Olisiko tällainen koulutus ollut tarpeen myöhemmin jo(i)llekin muulle/muille??? Ai niin, unohdin että ”tiedon sulku on valtaa”.. Ärsyttävää tietysti oli sekin, että
kävin myös puheenjohtajakursseja. No, oman ay-toimintani loppupelien ennakkokyselyissä kieltäydyin ryhtymästä yhdistyksemme puheenjohtajaksi, varapj:nä ja tiedottajana olin saanut toimia omien taitojeni mukaan ihan riittävästi
ja oman työelämäni solmut verottivat jaksamistani.
”Sirpalla aina kaikki paperit mukana” liiton hallituksen(kin) kokouksissa. (Varmaan siksi kun en muuten olisi muistanut
mitään..) Paperit piti aina koota jo edellisiltana, sillä kun kokous Itä-Pasilassa Helsingissä alkoi klo 10, Turusta lähtiessä bussissa piti olla jo 6.30. Silloin opin
käyttämään hyödyksi rauhalliset bussimatkat: ensimmäisen tunnin ajan nukuin, loppumatkan selasin kokouspapereita. Niin, ja jos Salosta tuli mukaan Ansku, keskusteltiin kokousasioista(kin).
Sain olla mukana aktiivisesti, kuitenkin olin vain pikku työmyyrä porukassa, joka teki työtä ja ideoi parempaa jaksamista jäsenilleen työelämän eri osa-alueilla. Helppoa oli niiden, jotka eivät
esimerkiksi yhdellekään kurssille suostuneet lähtemään tai yleensäkään asioista keskustelemaan, helppoa mitätöidä ja kaikin tavoin osoittaa välinpitämättömyyttä. Happamiako?
1980-90 -luvuilla oli yksityisalan lakkouhkiakin. Käsiini osui esim. lista
jossa oli kaavailtu vastuualuejakoa mahdollisen työtaistelun aikana, Wanhalle Rouvalle näytti osuneen Varsinais-Suomi, Satakunta, Vaasa ja Åland! osin erään toisen aktiivin kanssa. Onneksi ne
jäivät luonnosasteelle. Toisaalta – olisipa ollut mielenkiintoista nähdä, keitä olisi ollut rikkureiden riveissä. Palkankorotuksista en nimittäin tiedä kenenkään koskaan kieltäytyneen..
Yksityisalojen ay-aktiivit olivat (ovat?) minun muistini mukaan – heterogeenisestä jakaumastaan huolimatta – porukkaa, joka aina yritti yhdessä. Ne muutamat kiistat haluan
aktiivisesti unohtaa. Toiminnan hyvät puolet hakkaavat mennen tullen ikävämmät.
Yhteisöllisyys, jota viimeisinä työvuosinani kaipasin pohjattomasti, sitä
oli ay-toiminnassa. Yhteisöllisyyttä lujitti myös toiminta keskusjärjestön (TVK-STTK) alueilla ja keskushallinnon päättäjien kanssa. Oman liittoni aluetoimintaa Varsinais-Suomessa pyöritti 10 vuotta rouvaporukka
Ruohoska, Ansku, minä ja Marjukka, miten monet illat Wanhan Rouvan olohuoneen lattiallekin levitettiin pikkujoulunamuja, tarroja, lahjanauhaa ym ym, nikerrettiin lahjapussukoita joita sitten jaettiin erittäin ystävällismielisen
vakuutusyhtiön tiloissa järjestetyissä
illanistujaisissa.
Olihan meillä V-S alueella verenluovutuskampanjakin, eniten luovuttanut palkittiin aina pikkujouluissa. Mikä pettymys, kun Wanha Rouva innoissaan meni ensimmäistä
kertaa verenluovutukseen ja oli täyttänyt vaadittavat ilmoittautumislomakkeen tiedot tunnollisesti – niin EI, astman takia ei otettu luovuttajaksi vaikka AB+ olisi ollut kohtalaisen harvinainen veriryhmäkin. Teetä ja pullaa sain lohdutukseksi.
Ja oli meillä hauskaa! Niiiiiiiiiiiin monenlaista.. Kuten silloinkin, kun Wanha Rouva pääsi elämänsä ensimmäisen ja luultavasti viimeisen kerran jääkiekkomatsiin Turkuhalliin,
millä nimellä se silloin kulkikaan, oliko peräti Elysée? Luultavasti oli, sillä asiaan liittyvään paperiin olen liimannut kokousporukkaa esittävän sarjakuvan jonka tekstissä puheenjohtaja avaa kokousta näin:
”Haluaisin muistuttaa, että me olemme yleishyödyllinen yhdistys. Tarkoituksemme ei ole tuottaa voittoa. Joten eiköhän tilata alkajaisiksi kolme pulloa samppanjaa.” 
Oli todella mukavaa istua hyvässä seurassa seuraamassa jääkiekkomatsia erään sponsoripankin aitiossa ja nauttia pikkusuolaista ja virvokkeita. Vuosi oli 1996. Ottelusta en ymmärtänyt
yhtään mitään, mutta lievästi aistin siinä sitä samaa yhteisöllisyyttä mitä ay-toimintakin oli. Ja on varmaan vieläkin.
Tässä vain
muutama hajanainen muistuma. Historiikit ovat asia erikseen, sellaisenkin toimituskunnassa olin mukana kun Toimiehtoliitto-TOEL täytti vuosia. Eilen lensi Topinojan kaatopaikan polttouuniin 30 mapin sisältö (kiitos
roudarina toimiva lankomieheni Risto!) – loput viimeisten vuosien paperit odottavat lundiahyllyn alla pinoissa ja laatikoissa..
P.S. Sattuipa sopivasti, aiheeseen liittyen:
SAK:n pj Lauri Lyly täyttää huomenna 60 v, pohojalaassyntyynen, melkein olimme samaan aikaan Vaasan Strömbergillä töissä, hän koestajana tehtaalla, meikäläinen kirjeenvaihtajana hallinnon puolella. Lylyllä
tuntuu olevan hyviä ajatuksia, selkeitä sanoja joilla repii auki mediassa pyöriviä kapulakielisiä asioita.