Wanhan Rouvan musiikkielämystarjottimella oli ruuhkaa. Tuskin olin jotenkuten toipunut TampFilh:n & Linnun Mahlerista
kun jo vuorossa oli puolalaisen säveltäjän Witold Lutoslawskin 100-vuotissyntymäpäivät Musiikkitalossa. Konsertissa kiinnostava ohjelma ja loisteliaat ohjelman toteuttajat.
RSO:lla on mukava tapa näissä perjantai-illoissa tuoda ennen konserttia (ainakin mitä itse olen onnistunut olemaan mukana) lavalle illan teemaan liittyviä henkilöitä keskustelemaan,
muistan mm. Esa-Pekka Salosen ja Kaija Saariahon keskustelut viime syksynä ja nyt ennen konserttia säveltäjä Magnus Lindberg ja illan kapellimestari Hannu Lintu vaihtoivat ajatuksia pääasiassa Lutoslawskista mutta myös Lindbergistä.
Erittäin antoisa puolituntinen! 
(Ei voi unohtaa myöskään Tampereen Kaipainen-Lintu –jutustelua. Siellä
– jälleen kerran – tuli yleisön kesken esille vaatimus/toivomus, että Hannu Lintu on saatava tekemään radioon myös puheohjelmia!)
Sanoisin, että RSO-illan
konsertti Lindberg-Lutoslawski-Salonen oli ilta jonka olisi pitänyt olla pakollinen kaikille jotka päästävät suustaan älyttömän lausahduksen ”en ymmärrä klassista musiikkia, varsinkaan modernia sellaista”!
Fiksummatkin ihmiset kuin minä ovat toitottaneet jo kauan, että ei musiikkia tarvitsekaan YMMÄRTÄÄ, vain ottaa vastaan, antautua
sille. Perjantaina Musiikkitalossa olisi ollut erittäin sopiva parituntinen esimerkki-ilta kaikille.
Wanhan Rouvan istumapaikka oli tällä kertaa melko edessä permannolla,
siinä sai suoran (näkö-)kosketuksen orkesteriin, sen johtajaan, solisteihin – ai miten pianosolisti Peter Jablonskinkin sormet vipelsivät koskettimilla ja miten pienin mutta ilmeisen hyvin ajoitetuin liikahduksin kapellimestari näytti
solistille tämän omat vuorot (?). Nyt kun kuuntelen esitystä Ylen Areenasta http://areena.yle.fi/tv/181290 kuulokuva kirkastuu entisestään. Viulusolisti Emma Vähälä
tulkitsi näennäisen vaivattomasti Chain2:n http://areena.yle.fi/tv/1812910 ja tämä solisti oli nostettu framille orkesterin konserttimestarin pultista. Niin sitä pitää!
Konsertin avausnumero, Lindbergin Away http://areena.yle.fi/tv/1812653 , oli lyhyehkö (liian lyhyt! nimim. Kuulija riviltä P5) orkesterikappale
jossa RSO:n uskomattoman taiturillinen sooloklarinetisti Christopher Sundqvist kiekautteli soolo-osuuksia Musiikkitalon ns. urkuparvelta, aika kaukaa orkesterin takaa. Teos oli jotenkin hyvällä tavalla (nimim. Maallikko!) tasapainoinen.
Täytyypä hankkia Magnuksen klarinettikonsertto, kai se on levytetty?
Illan
rusina pullassa taisi olla kuitenkin Esa-Pekan Nyx http://areena.yle.fi/tv/1812911 , ensi kertaa Suomessa. Wau mikä huuma! Taas kerran Wanha Rouva nautti siitä että sai olla mukana,
elää ikään kuin musiikin sisässä, aistia ja tuntea ihan fyysisesti Nyxin eri vivahteet, erinomainen orkesteri, sen super-kapellimestari, myös orkesterin soittajat näyttivät/tuntuivat
olevan 110% mukana muhkeassa menossa. Tästä jäi audiovisuaalinen mielikuva, audio tarkentuu ja vahvistuu kunhan saan Fugasta tilaamani oman levyn jossa Nyxin lisäksi on Esa-Pekan viulukonsertto. Olen kuunnellut paljon EP:n musiikkia, hankkinut
levyhyllyynikin, tykkään siitä
– niin kuin näytetään SoMessa jossa en ole..
Aahh.. niin paljon kosketti tämä syntymäpäiväjuhla Wanhaa Rouvaa että valokuvat jäivät ottamatta. Paluumatkalla virolaisittain murtava bussinkuljettaja teki hienon teon: äkkijarrutus
pelasti tien yli kipittävän mustan minkin hengen!