kalenteri

Sellonsoittoa koko viikko

Niinhän minä luulin maanantai-iltana Musiikkitalon Paavo-harjoitussalissa (Paavo – Berglundko?), kun olin kuuntelemassa ja näkemässä kolmen suomalaisen nykysäveltäjän sellomusiikin kantaesitystä tai esitystä ensi kerran Suomessa.

Mutta ei! Kaikki kalpeni - ja melkein unohtuu, anteeksi Basse! - perjantai-illan Mahler-hurmioon. VauTamperelaiset tekivät sen taas! Itkettivät Wanhaa Rouvaa, tällä kertaa Mahlerin viidennen sinfonian viimeisten sointujen väistämättä häipyessä kuulumattomiin. Siitä tunnelmasta ei olisi halunnut poistua. Sitä ei voi unohtaa. Täydessä salissa kuului sinfonian jälkeen huutoa ja kiljahduksia, omituisen vaimeana, mutta totta kai: onnen itkun kuristaessa kurkkua ei massiiviseen bravo-huudantaan ole voimia. – Jo sinfonian ensimmäisen osan alkupuolella kuului orkesterista jotain sellaista hienoa ja erilaista, että Wanhan Rouvan oli pakko ottaa tuolissaan oikein etunoja ja lukita oma asento siihen, ettei mitään menisi ohi korvien ja silmien.. Loppunousu alkaa trumpettien kellot pystyssä kajauttamassa fanfaarissa, loppunousun pulssi kuulijan sydämessä kasvaa ja kasvaa samaan tahtiin kuin kyyneleet nousevat silmäkulmiin. Järkyttynyt

HämmentynytMiten tuollainen on mahdollista? En ollut yksin tuntemuksineni, en. Loistavasti soittava orkesteri, ei säröääniä mistään lavan nurkasta, ja orkesterin edessä kapellimestari josta säteilevä magia yhdisti ison orkesterin soittajat ja salintäyteisen yleisön yhdeksi nerokkaan musiikin valtakunnaksi. – Niin tuttu sinfonia, mutta eilen kuin uusi.

Tässäkin konsertissa oli yksi kuulija joka katkaisi musiikin virtaaman pyrskähtämällä yskimään, muistaakseni toisen osan jälkeen, oikein odotti paussia! Kapellimestari otti usean minuutin tauon kooten itsensä ja orkesterin jatkamaan, Wanha Rouva lähetti voima-ajatuksia kapupulpetille. Onneksi tuo yskivä häirikkö ei pulpauttanut äänisaastettaan (ja pisaratartuntaa?) ennen Adagiettoa. Eivätkö tamperelaiset osaa ostaa ja nauttia yskänlääkettä jos on PAKKO mennä sinfoniakonserttiin vaikka ei itse ole kunnossa?Vihainen Tiedän omasta kokemuksestani että pari tuntia saa kulumaan yskimättä, jos/kun lääkitsee kunnolla ja etukäteen. Pah.

 

Konsertti-illan aloitti säveltäjä Jouni Kaipaisen (Tampere Filharmonian nimikkosäveltäjä) ja kapellimestari Hannu Linnun keskustelu illan konsertosta ja sen solistista (Paul Watkins). HeheNäiden kaverusten sanallista akrobatiaa on riemukasta kuunnella! Radioon! Suomen Yleisradioon! Koko kansan kuultavaksi! - Nimim. Monien Puolesta.

Olen saanut elämäni aikana ennenkin kokea muutaman sellaisen musiikillisen elämyksen että jälkeen päin on syntynyt päätös: tämän jälkeen monta, monta vuotta ennen kuin voin/haluan kuulla mitään muuta esitystä tästä teoksesta. VauMariinskilaisten Parsifal ja Valery Gergijev Savonlinnan oopperajuhlilla oli yksi sellainen, kesti muistaakseni yli 10 vuotta ennen kuin otin vastaan toisen Parsifal-onnen. Se tapahtui sitten Suomen Kansallisoopperassa, kapellimestari silloin oli eilinen Mahler-taikuri. Toinen vastaavanlaista etäisyyttä vaatinut ja vaativa oli Verdin Requiem, sekin mariinskilaisten taikoma Mikkelin vanhassa puukirkossa, se etäisyys jatkuu vieläkin. Ja yksi tähän kärkijoukkoon nouseva on tietenkin eläköitymiskonserttini Mahler nro 2Sydän (Tampere-talo toukokuussa 2011). Ylösnousemussinfonia. Erilaiset mahlerit mutta yhtä voimakkaat tulkinnat. Joukkojen johtaja on molemmilla kerroilla ollut MagicFinger, tietenkin.

No niin. Eilisen illan Mahlerista on mahdoton kirjoittaa niin, kuin miltä noin 80 minuutin kokemus tuntui. Sitä vain voi helliä muistoissa eikä sitä voi kätkeä..
Kaikki pakkaset, junan myöhästely, ylimääräinen rahanmeno (taksit jne), lyhyet yöunet, kaikki häipyy taustalle. HymyileväOnneksi pohjoisen Man- eikun Pendolino oli Helsinkiin tullessa saanut melkein tunnin myöhästymistä kutistetuksi niin paljon, että ehdin klo 1 lähtevään lentokenttäpikavuoroon ja onneksi kentältä vain rauhallisia matkustajia ja erittäin iloista oli se, että tapasin pitkästä aikaa yhden tutun entisen työmaani ajoilta ja sain hänestä mielenkiintoista ja hauskaa matkaseuraa ja onneksi Turun linja-autoasemalla oli riittävästi takseja odottamassa kun lopulta, kellon tikittäessä 3.47 aamulla, vaiheikas matkani oli lopuillaan. Pakkasta oli lähes 30 astetta.

Unta vain en saanut moneen tuntiin, mutta nytkään, noin 4 tunnin yöunien jälkeen, en ole väsynyt. Se on sitä musiikin (ja muusikoiden ja MagicFingerin) voimaa. Tapasin myös Tampere-talon yleisössä pari ystävää, miten virkistävää sekin oli!Hymyilevä Sain myös lahjaksi (omistuskirjoituksin) kirjan, jota rupean lukemaan tänään – tai huomenna, jos tämän pakkaspäivän uhraisi ns. viikkosiivoukselle. Tässä huushollissa ne viikot ovat kylläkin erikoisen mittaisia..

Ai niin, sellonsoittoa koko viikko. Musiikkitalossa orkesterina oli Avanti! ja kapellimestarina Hannu Lintu, itsekin sellisti. Säveltäjät olivat Kirmo Lintinen, Olli Koskelin ja Sebastian SuukkoBasse Fagerlund, solisteina teokset itselleen tilanneet Trey Lee (Lintinen), Timo-Veikko Valve (Koskelin) ja Markus Hohti (Fagerlund). Kiinnostava konsertti, iloinen ja utelias tunnelma, tuttuja niin lavalla kuin yleisössäkin, mikäs sen mukavampi viikon aloitus.

 

Viikon lopetus sinetöi sellomusiikin viikon, sillä Tampereella oli solistinumerona myös sellokonsertto, Mark-Anthony Turnagen konsertto ensi kertaa Suomessa. Kuuluu sarjaan ”kuultava uudelleen” jotta saisin siitä jotenkin otteen. Erilainen kuin maanantaiset musiikit Avanti!n konsertissa. Hieno käyrätorven ja sellon duetto keskellä konserttoa, ilman orkesterin säestystä, paha paikka cornistille mutta hän (Ismo Ponkala?) selvitti osuutensa kunnialla.

Menisinkö nyt lukemaan eilisiä lukematta jääneitä matkalukemisia (uusin Suomen Kuvalehti + pari kirjaa) tai tämän aamun Hesarista kulttuurisivuja? vai oliko nyt pölynimurin vuoro?Hehe

Kirjoita uusi kommentti: (Napsauta tästä)

123kotisivu.fi
merkkiä jäljellä: 160
OK Lähetetään.

irja | Vastaa 20.01.2013 08.50

Aivan hämmentyneenä kuvauksestasi, upeaa!
Ei nyt imuria käteen...myöhemmin!
Terveisin toipilas Tampereelta

virpi lemmetyinen | Vastaa 19.01.2013 19.41

!!!!!!!!!!!!!!!
Ihan snatonna. Hieno kuvaus, jos varmaan kuvattavakin.
Eräs ulkopuolinen V.

Katso kaikki kommentit

| Vastaa

Uusimmat kommentit

26.11 | 21:25

Kiitettävä(n pituinen) vyörytys. Luettava uudestaan ajan - vaan ei tupakin - kanssa. Antoisa enimmäkseen 'vain' Tampereen konserttitarjonnan varassa elävälle.

...
16.11 | 23:45

Ihana ja kaunis ja loistava kommentti illasta. Valitse joku tai kaikki,jokainen kumminkin on totta. Koska alat kerätä yhteen kirjaan nämä mus.talo elämyksesi.

...
11.11 | 10:17

Mukavampi se on salissa istua 'jaktoilla' kuin bussiasemalla odottamassa sinne huitsin nevadaan melkein päätymistä. :)

...
20.08 | 12:22

Vuonna 1956 Suomen ooppera otti nimekseen Suomen Kansallisoopperan. Gooletin, kun jäi kaivertamaan 🤔

...
Tykkäät tästä sivusta
Hei!
Kokeile tehdä oma kotisivu. Minäkin tein! Se on helppoa ja sitä voi kokeilla ilmaiseksi
ILMOITUS