Myönnän, olen sellainen. Se yksi asia on musiikki, myös kaikki siihen liittyvä, ihmiset, tunnelmat, paikat. - Se toinen, se onkin toinen juttu!
Kävi niin, että rakkaassa Suomen Kuvalehdessä oli tunnetun, pääkaupunkiseudulla
toimivan henkilön mielipidekirje. Ehkä se oli ”kieli poskella” laadittu provokaatio tai ehkä taustalla oli jotakin kulttuurirahoituksiin liittyvää asiaa – tai sitten siinäkin oli lehden toimitus ”toimittanut”
tekstiä niin että asia hämärtyi. Kukapa tietää.
Oma vastakirjeeni julkaistiin, mutta pari olennaista asiaa pois jättäen.
Kun kuitenkin olen mielipiteeni takana, pistänpä sen tähän sellaisena kuin sen lähetin. Vastaanottajan nimen jätän pois. (Ja
hymiöt olen lisännyt tässä.)
XX:lle,
Kirjeitä SK 49/2012
Mikä lieneekään kirjoittajan purkauksen takana, tässä muutamia
vinkkejä seuraaviin vierailuihin Musiikkitalossa:
Jos parven näkymät (”vastapäisen vartaan lihavan tädin pöksyt”) häiritsevät
musiikkinautintoa, kannattaa joko hankkia lippu aikaisemmin jotta pääsee alapermannolle, tai pistää silmät kiinni ja vain kuunnella musiikkia. Jos haluaa tarkkailla orkesteria, esim. miten se ilmestyy lavalle, tarkkailua voi
suorittaa myös orkesterin takana ja sivuilla olevista katsomon osista. Ja jos parvelta ei näy riittävän hyvin, onhan olemassa pikku teatterikiikareitakin.
Koska rakennus oli suunniteltava kolmelle erilaiselle käyttäjälle (2 sinfoniaorkesteria ja 1 musiikkikorkeakoulu), se asetti kolminkertaiset vaatimukset tilojen suunnitteluun. Kaikesta ulkoiseen näyttävyyteen, kustannuksiin
ja rakentamisen aikana tulleisiin budjetin muutoksiin liittyvistä vaiheista saa hyvän kuvan arkkitehti Marko Kivistön kirjasta Hiljainen huone sekä Teemalla esitetystä puolitoistatuntisesta ohjelmasta Musiikkitalo –
alkusoitto, kaiken tuon huomioiden on ihmeiden ihme, että viimeinkin saimme Musiikkitalon!
Talo on toiminut nyt runsaan vuoden. Muistaako kukaan millaista oli Finlandia-talossa 40 vuotta sitten? Silloin taisi rakentamiseen olla enemmän rahaakin käytettävissä
ja jo silloin rakennettiin musiikki- ja kongressitaloa, olihan Helsinkiin tulossa suuri ETYK-kokous.
Musiikkitalon takatiloihin pääseminen
on varmaan (ainakin toistaiseksi) hankalampaa kuin Finlandia-talossa, jossa sielläkin jossakin vaiheessa backstage-ovi pidettiin lukossa. Aloite taiteilijatapaamisiin on osoitettava niille toimijoille, joiden taiteilijoita halutaan kohdata – ellei
itse keksi konsteja.. Samoin kukkien yms eteenpäin toimittamisesta palaute on syytä lähettää niille jotka palkkaavat tiloihin avustavaa henkilökuntaa.
Olen käynyt Musiikkitalon konserteissa 13 kertaa ensimmäisen kauden aikana (9.9.2011-7.6.2012), edelleenkin nautin talosta ja tilasta, olen oppinut käyttämään niin salia kuin yleisötilojakin parhaalla tavalla.
Olen myös kuullut, että muusikot ovat olleet haltioissaan kun viimeinkin kuulevat lavalla, työpaikassaan, sen mitä itse soittavat ja mitä kollegat soittavat. Yhteissoitto tulee paranemaan meidän kaikkien iloksi.
XX:lla ja muilla tyytymättömillä on toki mahdollisuus edelleenkin käydä ihailemassa Finlandia-talon marmoria ja ulkoseinissä käpristeleviä
laattoja. Kävin siellä konserteissa minäkin, alusta saakka lähes 40 vuotta, mutta nyt me kymmenet tuhannet musiikin kuulijat saamme nauttia Musiikkitalosta jota odotettiin niin kauan. 
Iloitsemme talon avarasta ympäristöstä, nautimme lämmintunnelmaisesta salista jossa näemme kuulijoiden kasvot ja värikkäät
asut elävöittämässä näkymiä orkesterin ympärillä, ja ehkä jossakin vaiheessa, tulevien vuosikymmenten kuluessa myös kuulijat oppivat istumaan niin ettei niiden harvojen, hameita käyttävien kuulijoiden
”näkymät” pilaisi joidenkin kuuntelunautintoja.
- - -
Joulurauhaa odottelen.
Talossamme ja pihassa riehuva perusteellinen vesijohto-, viemäri- ym remontti, siihen liittyvä pöly, meteli, kaikki puuhamiehet, kaivinkoneet ja kuorma-autot ovat vieneet oman elämäni jonnekin kaukaisuuteen, ensi vuoden joulukuulle..
Auts.
Lisäys Joulupäivänä 25.12.2012 klo 22.10 TV1
lähettää uusintana ohjelman Musiikkitalo - alkusoitto!