Aineettomia joululahjoja, sellaisen keksin tarjota lapselleni joka ei halua ”tavaraa nurkkiinsa”. Gootti-Carlos! Miksi muuten käytetään muotoa Carlos,
kun he laulavat näyttämöllä Carlo?
Siis Verdiä. Melkein puolet ajasta minua kiusasi libreton ja illan näyttämökuvan ristiriita, uskonnollis-/poliittispainotteinen
teksti riiteli näyttämön ja puvustuksen kanssa, ei olisi saanut edes vilkuilla tekstitystä – eikä olisi tarvinnutkaan kun juoni on niin tuttu – mutta rutiinilla silmät kävivät silloin tällöin tekstitaulussa.
En ole ollenkaan varma, tuoko näin jyrkkä erilaisuus uutta yleisöä oopperaan. (Mikä muu olisi ollut syy tällaisessa modernisoinnissa?) Jos tuo, niin hyvä on, perinteisen oopperan
kannattajat antavat tilaa.. 
Väliajan jälkeen joko
olin jo tottunut asetelmaan tai näyttämökuvaa oli loivennettu pahimmista räikeyksistä.
Ensimmäisen näytöksen alkupuolella sattui sopiva keikaus: Rodrigon esittäjä
oli vaihtunut yks kaks. Rupesin a) rupesin tuijottamaan Rodrigon tukkaa josta oli asuun kuuluva vihreä väri häipynyt, ihmettelin että niinkö oli hikistä hommaa, sitten b) rupesin kuuntelemaan miten Carlon ja Rodrigon duetot soivat
kummasti paljon paremmin yhteen kuin ihan alussa, tarkensin tuijotusta (kiikari oli unohtunut kotiin) ja aaahh, sehän olikin Jaakko Kortekangas
! Hallelujaa, tai siis voi voi, mitähän Hakalan Tommille oli sattunut? (Oli kuulemma menettänyt äänensä ankaran flunssan takia – miksi oli tullut lavalle ollenkaan.. kysyn vaan.)
Herrojen laulu rupesi siis miellyttämään enemmänkin, vielä kun Carloa esittävä Orlando Niz (melkein suoraan Kanarian saarten konservatoriosta
) myös lopetti huutamisen ja rupesi laulamaan. Tämä on herran ensiesiintyminen Suomen Kansallisoopperassa. En ihan heti haluaisi häntä uudelleen harjoittelemaan tällaiseen oopperaan ja tällaiseen rooliin..
Illan Elisabeth de Valois (50 v) olisi voinut iältään olla Carlon äiti oikeastikin eikä vain leikisti Filip II:n vaimona.. Judith Howarth lauloi kyllä kelvollisesti mutta jotenkin – en kuullut siinä sellaista intensiteettiä
kuin olisi voinut olla.
Illan kuningatar oli Lilli Paasikivi
, Prinsessa
Eboli. Mezzosopraano veti korkealle kuin tyhjää vaan! Harmi, että Lilli on siirtymässä oopperan taiteelliseksi johtajaksi mikä pesti varmaan rajoittaa jonkin verran hänen solistiesiintymisiään - tai sitten hän
luistelee hallinnollisista hommista.. Mitäs minä, ennustajaeukko!
Kuningas Filip, Mika Kares, on roolissaan hurjan tehtävän
edessä, meitä on monia jotka olemme saaneet elää Matti Salmisen
Filipin. (Matti Salminen - Ella giammai m'amo http://www.youtube.com/watch?v=xpqAAzk6VhU&feature=related ). En tiedä, saavuttaako Kares koskaan sellaista uskottavaa habitusta ja karismaa kuin Matti.
Kaunis ääni
Kareksella on, mutta.. ei hän ainakaan tässä produktiossa vaikuttanut mahtavalta hallitsijalta kiipeillessään omituisissa lavasteissa siellä täällä ja melkein häviten tummasävyisissä vaateluomuksissa
näyttämön varjoihin.
Suurinkvisittori ei aina muistanut roolihahmonsa olevan sokea vaan asteli vaivattomasti kuolleiden puunrunkojen ja epätasaisten portaiden metsässä, Koit
Soasepp ei ollut ääneltään yhtään uhkaava eikä jesuiittapomomaisen julma. Laimeita voimanmittelöitä Filipin ja suurinkvisiittorin välillä. Ohjauksessako vika? Suomalais-tsekkiläinen yhteistuotanto,
ohjaus ja lavastus ulkomaan taitajien tuotoksia.
Mutta musiikki
,
se oli ihanaa, niin tuttua mutta niin uutta joka kerta kun sitä livenä kuulee. Orkesterikin pääsi vauhtiin pikkuhiljaa, olisiko Pietro Rizzo sopiva seuraavaksi ylikapellimestariksi oopperaamme? En tiedä. Suomen Kansallisooppera on
ottanut tälle kaudelle ”montako söit? yheksän” –kokelasta vierailijoita, ikään kuin näytille tutkittaviksi, kenet sitten valitaan kun Mikon valtakausi päättyy.
Tai onko verhon takana odottamassa (melkein) yllätysnimi?
Paluumatka bussilla alkoi klo 23 - mutta se voikin olla aivan toisen jutun aihe.