”Kaamosväsymys koettelee helposti varsinkin keskellä pimeintä syksyä. Lumi lisää valoisuuden kokemusta, joten lumen tulo voi helpottaa kaamosväsymystä. - Kaamosväsymystä ei ole samalla lailla
joulukuussa kuin marraskuussa. Tähän voi vaikuttaa se, että joulukuussa odotetaan joulua ja silloin on muuta mielekästä tekemistä, Sari Aapro (sairaanhoitopiiri Carean ravitsemusterapeutti) sanoo. Aapro suosittelee
kaamosväsymykseen säännöllistä ruokavaliota ja liikuntaa. - Tärkeintä on syödä säännöllisesti, ettei nälkä ehdi lisääntymään iltaa kohti. Kannattaa myös syödä
riittävästi kalaa, koska omega 3 -rasvahapoilla saattaa olla vaikutusta masennukseen, Sari Aapro kertoo.”
Osalainaus on Ylen uutisten nettisivuilta. Uutisen otsikoinnissa oli kuva löllöttävästä
mahasta joka ei mahdu farkkuihin.
Tulipa mieleeni aika 1990-luvun alkuvuosilta.
Oli tehty yliopistollinen tutkimus että stressi lisää vyötärölihavuutta. Ystäväni Pohjanmaalta, yksi heistä jotka kantoivat kuuntelu- ja sympatiaosallisuuden stressitilanteestani joka johtui työpaikkakiusaamisesta,
hänkin luki jutun paikallisesta sanomalehdestä ja lähetti lehtileikkeen minulle. Silloin en vielä osannut nauttia omegoista enkä koskaan ole osannut kalaruokia tehdä. Lapsena olin saanut nauttia Kyrönjoen paistetuista lahnoista
ja joskus myöhemmin ulkogrillatuista lankomiehen pyytämistä ahvenista, namm.. mutta kalat ovat jääneet minulle vieraiksi, niin se vain on.
Siis kärsin maksimaalisesta
stressistä ja lihoin, sain pikkuhiljaa myös sen kuuluisan vyötärölihavuuden. Siinä vaiheessa ei ollut ketään tarpeeksi ponnekasta joka kädestä vetäen olisi vienyt minut kuntoiluharrastuksiin, yksin kun
asuin, kotona löhöttiin ja puudutettiin pahaa oloani eri tavoin. Hyvää tarkoittavat puheet eivät onnistuneet lihavuutta poistamaan, henkisesti auttoivat kylläkin.
Läski
on jäänyt. Löysin kuitenkin – tilanteeseeni lopultakin sisuunnuttuani (minuahan ette nujerra!) – superavun joka ei kasvattanut vyötärölihavuutta. Musiikki!
(Muusikot! Musiikinopiskelijat!) Ja ne omegat. Vannon omegoiden nimeen, niitä ilman ja ilman ystäviä en ehkä olisi edes huonompikuntoisenakaan enää hengissä. Ja olen kuitenkin jo aika vanha..