kalenteri

”a mezza voce” - ja Maahinen

”..puoliääneen, hiljaisesti. - Rakennus itsessään on suunniteltu antamaan tilaa toiminnalle.”

Musiikkitalon pääarkkitehti Marko Kivistö on koonnut rakennusprosessin aikana (ja ennen?) syntyneistä, muistikirjaansa merkitsemistä ajatuksista kirjan Hiljainen huone, kirjan jonka ostin sen ilmestyttyä viime vuonna. Se kirja pisti Wanhan Rouvan matkustamaan Helsinkiin taas tänään. Sibelius-Akatemian ja Helsingin yliopiston Tunne orkesterisi -yleisöluentosarjassa Musiikkitalon harjoitussalissa oli nyt Kivistön vuoro, aiheena Musiikki ja tila. (Kirja on erittäin hieno lukukokemus, suosittelen sitä lämpimästi ihan kaikille!Hyvä)


Miten nopeasti puolitoista tuntia kuluikaan! Marko Kivistö oli juuri  sellainen kuin haastattelujen ja kirjansa perusteella olin kuvitellutkin, syvästi taidetta rakastava ja musiikin ihanan vaikutuksen löytänyt nöyrä, rauhallinen ihminen. Nyt sain häneltä myös omistuskirjoituksen kirjaani. Tavata tuollainen persoona, miten se jollakin ihmeen tavalla antaa määrittelemätöntä hyvää myös tällaiselle tavalliselle konserttikuulijallekin!?

Huomasin kyllä, miten monenlaista suhtautumista tilaan on, siis konserttitilaan. Jotkut nirsot hesalaiset, luultavasti monikymmenvuotiset kausikortti-tapakuulijat eivät vieläkään, järjestyksessä toisen konserttikauden alkaessa, olleet ihan huomanneet, mikä Musiikkitalossa on pääasiaJärkyttynyt. Ovat kulkeneet ilmeisesti huonotehoiset silmälasit silmillään kun eivät olleet nähneet salissa ja aulatiloissa yleisön kirkkaita/kirjavia vaatteita eivätkä kauniin valkoisen orkesterilavan, tumma-asuisen orkesterin ja ympäröivän rauhallisen salin levollista yhdistelmää tai aulatiloissa riemukkaita tuttujen ja ystävien tapaamisiaVilli. Eivät varmasti tienneet myöskään esim. amerikkalaisen Walt Disney Hallin ulkoisesti hienoa, mutta ruotsinlaivan kirjavaan tyyliin  sisustettua konserttisalia – en minäkään ole siellä käynyt, mutta kuvia ja DVD-taltiointeja olen nähnyt, yök! Joku vanhempi rouva vieressäni keskusteli ennen ohjelman alkua naapurinsa kanssa  ja toivoi Musiikkitalon viereen radanvarteen tulevista virasto- ym rakennuskolosseista näyttävyyttä alueelle!Järkyttynyt !Hitto, en ole ihan varma oliko toiveensa järjellinen..

Vaikka illan otsikko oli Musiikki ja tila, musiikista puhuttiin vähemmän, tietenkin, kun paikalla oli arkkitehti ja hänen tilaan painottuva kokemuksensa kiinnosti. Tilaisuuden isäntänä puuhasi MuM Ville Komppa ja tällä kertaa muusikkoja edusti RSO:n viulisti (jonka nimen olen unohtanut). 



Wanha Rouva läksi tilaisuuden jälkeen tyytyväisenä kipittämään Kampin bussimonttua kohti, ehti vielä poiketa nappaamaan kassiin matkan varrella olevasta kaupasta lintuviiniä = Beaujolais Nouveau 2012, vaikka punkku ei olekaan lempijuomaa, kyllä yksi nautinta kerran vuodessa kuitenkin on tehtävä, tällä kertaa kun tuotteessa oli vielä niin söpö etikettikin..Silmäniskuja jääkaapissa ainakin kolmea erilaista juustoa.


Ennen kaikkea tätä olin kiertänyt keskustan takkikaupat, Lorella, Ajatar, Sokos – ja lopulta Pohjois-Espalla VUOKKO, sinne raahauduin hikipäissäni viimeiseksi ja sieltä löysin, monta vuotta etsimäni tarpeeksi pitkän takin. Hip hei ja hurraa! Yksi ongelma poistunut, minulla on Maahinen. Hymyilevä

Kirjoita uusi kommentti: (Napsauta tästä)

123kotisivu.fi
merkkiä jäljellä: 160
OK Lähetetään.
Katso kaikki kommentit

| Vastaa

Uusimmat kommentit

20.08 | 12:22

Vuonna 1956 Suomen ooppera otti nimekseen Suomen Kansallisoopperan. Gooletin, kun jäi kaivertamaan 🤔

...
20.08 | 11:55

Minähän vain toistin papukaijan tavoin illan juontajaa.. en oo tarkistanut, mistä laskeminen on aloitettu..

...
20.08 | 11:50

Odotinkin jo tätä postausta 🤗. Kiitos! Muuten - eikö Kansallisooppera ole kuitenkin vähän vanhempi kuin 50v.?

...
28.05 | 10:32

Ketä häiritsee, ketä näköjään ei tuo mukanahyräileminen. Minä kuulun vaikeisiin tapauksiin. Hyminät ja hörppimiset sun muut häiritsevät vähän, joskus paljon.

...
Tykkäät tästä sivusta
Hei!
Kokeile tehdä oma kotisivu. Minäkin tein! Se on helppoa ja sitä voi kokeilla ilmaiseksi
ILMOITUS