Tapahtumia tai sitten ei

Mitä kaikkea ehti elokuun lopulla tapahtua?

 

Oikeesti. Aikuisten oikeesti. Kulttuurinäivettyneen eläkeläisen oikeesti? Tapahtuiko mitään?

 

 

Kun keskikesän helteiden yliannostuksesta rupeaa toipumaan, odottaa jotain, joka virkistäsi edes ajatuksia. Tuuli lennättää  puista yksittäisiä kellastuneita lehtiä. Nykyään tuulee aina. Istuessani tässä tietokoneella näen tuulen heiluttavan pihapiirin puiden oksia. Ja ne tipahtelevat keltaiset lehdet.. ne eivät virkistä.

 

 

Kulttuurin kaipuu. Se on jatkuvaa. Konsertti- ja oopperakauden alkaminen. Mikä avautuu ja miten? Jos avautuu.

 

 

Jos ostit oopperalipun jo 5.5. heti kun irtoliput tulivat myyntiin, otit riskin.

 

Riski: saatko koronajärjestelyjen takia istua valitsemassasi paikassa, miten onnistut pääsemään koronan harventamilla bussivuoroilla kaupungista A kaupunkiin B - ja vielä esityksen jälkeen poiskin?

- Ja sitten voi tulla (ja tuli!) muitakin asioita jotka vaikuttivat siihen ettei kuukausia odotettu elämys ollutkaan enää odottamisen arvoinen. Wanhalle Rouvalle ainakaan. Onneksi Suomen Kansallisoopperalla on hieno 👍asiakastilijärjestely: peruutin lippuni ja hinta palautui tililleni, siellä se nyt odottaa edellisten Wagner-peruutusten kanssa ensi vuoden ❤Britteniä, ❤Straussia, ❤Wagneria. - Edes jotain positiivista.🙃 Ken elää, se näkee (ja kokee).

 

 

Makasiini Contemporaryn Jacob Hashimoto oli - ja on - sopivasti mielikuvitusta askarruttava taiteilija. Tuhannet 'leijat' joista hänen työnsä rakentuvat hän on nyt korona-aikana yksin näpertänyt, yleensä Hashimotolla on useita assistentteja siinä työssä toteuttamassa taiteilijan näkemystä.