Tapahtumia tai sitten ei

Kuvataidetta, 'läheltä piti' -tilanne, ukkosenjyrinää

Ettei viime tippaan jäisi, päätin mennä tänään lauantaina Makasiini Contemporaryn Jacob Hashimoto-näyttelyä katsomaan. Tyhmä minä! Olisi ollut hedelmällistä kokemuksen (ja valokuvauksen) kannalta käydä aikaisemminkin, ainakin kerran, eikä vasta viimeisenä aukiolopäivänä.. Kuvittelinko jotenkin että onhan näitä jo nähty Turussa, kaksi kertaa. Tyhmä minä😠 toisenkin kerran! teoksethan ovat uusia ja erilaisia.
- No niin, tehty mikä tehty, moka mikä moka.

 

Osa teoksesta Misunderstanding, Mechanisms, and Memory, 2021 (€84.000).



Pidän Makasiinin tunnelmasta. Suomen Turun historian sydämessä, arkkitehti Charles Bassin 1830-luvulla suunnittelemassa historiallisessa rakennuksessa, Turun Akatemiatalon ja Tuomiokirkon naapurissa toimiva galleria on fiksu ja sen näyttelyt kiinnostavia. Ainut ongelma huonojalkaisella Wanhalla Rouvalla ovat ne satavuotiset mukulakivet joiden takana Makasiini on - vaikka sen ei saisi vaikuttaa.


Seuraavaa näyttelyä odotankin jo innolla, tulossa on Kimmo Schroderus.



Huomaan, miten tunnen oloni virkistyneeksi, vaikka talomme päällä viime yönä pyörinyt ukkonen ja ikkunoita hakannut ukkossade herättivät minut jo neljältä. Kävin sulkemassa ikkunoita ja kaaduin takaisin sänkyyn, yritin peittää silmiä salamanleiskahduksilta, jyrinä tuntui vain kiinnostavalta. Tämän kesän ensimmäinen!



Sitku pääsin liikkeelle galleriakäyntiä varten, koin bussipysäkillä läheltä piti -tilanteen: bussi oli juuri pysähtymässä ja tarkkailin mihin kohtaan ovi tulee, kun selkäni takaa jalkakäytävällä suhahti hurjaa vauhtia nuorehkon (?) miehen ohjastama sähköpotkulauta! JOS olisin sentinkin horjahtanut, 😠sähköhirviö holtittomine kuskeineen olisi syöksynyt suoraan vasempaan kylkeeni. - En halua ajatella seurauksia.

Sen kyllä muistan, että muita liikkujia ei näkynyt kun bussia odottelin, ihmettelinkin mielessäni että onpa hiljaista. Vaan jostakin, ehkä  kulman takaa, tämä törkeä pyöräilijä ilmaantui. Eikä ollut mikään pikkupoika, raavas mies!



Myöhemmin kotona kiukku nousi potenssiin 100 kun tajusin: tässä kohdassa Kaskenkatua kulkee leveä punaiseksi maalattu pyörätie - jos niinku pyöräilijät eivät ymmärrä/muista/tiedä, että ei ole luvallista ajaa jalkakäytävällä, siis jos on yli 12-vuotias. Miksei se mäntti mennyt juuri häntä varten maalattua reittiä pitkin?



No, vahinkoa ei sattunut. Mutta sattunut on, muualla ja muulloin. - Palatessani galleriasta tulin Kolmosen bussilla samaa reittiä siihen kuolemanristeykseen, jossa elokuun alussa sähköpotkulautailija menehtyi kolaroituaan paikallisbussin kanssa. Tämä Kolmonen ajoi suoraan (niinkuin se kolariautokin) ja pysähtyi liikennevaloihin - mutta takana tulevat kaksi harmaata henkilöautoa kääntyivät vasemmalle Hämeenkadulle, reippaasti punaisia liikennevaloja päin! (Minusta siinä ei ole kääntyville eri valoja.) Jos Uudenmaankatua alas keskustaan päin olisi viilettänyt sähköpotkulautailija, niin.. Näin tilanteen oikein hyvin, sillä seisoin välisillalla. Kyllä kyllä, tiukasti kiinnipitäen edessä olevan penkin selkänojasta.



Voi meitä. Mutta onneksi on taide. Taidankin nyt katsoa, onko kuvissani yhtäkään kelvollista, tuli nimittäin vähän hätäinen lähtö kotoa ja unohdin kotiin lataukseen sen helpomman kuvausvälineen, puhelimen.. eikä siis koronavilkkukaan kulkenut nyt mukana. Onneksi edes muistin ottaa mukaan avaimen, sillä olin vaihtanut laukkua..😮