Tapahtumia tai sitten ei

Ystäväni Marcel Proust

Marcel Proust – hän oli ihmeellisen erikoinen lahjakkuus.  Minusta ei kukaan eikä koskaan osaa asetella sanoja tunnelmiin ja tunnelmia sanoihin niinku Proust tekee Kadonnutta aikaa etsimässä -teoksessaan. Teossarjassa, 10 nidettä.

 

Kannen kuva Claude Monet: Sininen ruuhi



Ajan kuvauksia – niin tietysti – mutta ennen kaikkea ihmisen, tarkkailevan ihmisen oivalluksia ihmisistä.  Miten hän osasikaan sanallistaa ajatuksia ja huomioita.  Ajatuksia, oivalluksia jotka vieläkin, yli 100 vuotta myöhemmin ovat niin tosia!



Luen tätä kirjahyllyjeni timanttisarjaa nyt kolmatta kertaa. Juuri takaisin hyllyyn siirtyvä kolmas osa ilmestyi suomeksi ensimmäisen kerran 1979. Hämmentävien ja koukuttavien kahden ensimmäisen osan jälkeen ostin tämän kolmannenkin  - ja niin myös kaikki loput.

Siihen aikaan pienipalkkaisella toimistotyöntekijällä oli ehkä muutakin hankittavaa, mutta nyt minulle, vanhana yksineläjänä, Marcel Proust on edelleenkin luotettava ystävä joka ei karkaa - ainakaan niin kauan kuin silmäni toimivat..

Kaiken muka-tärkeän puuhastelun jälkeen voin illan rauhassa syventyä sängyn vieressä käden ulottuvilla olevaan Proustiin aina siihen saakka kunnes uni pakottaa pistämään kirjan pois.



Hihittelen itsekseni kun löydän jonkun erityisen napakan huomion, kertaan parhaita kohtia myös löytääkseni monikerroksisesta ja mutkittelevasta lauserakenteesta ydinkohdat. Käden ulottuvillani on lyijykynä joka avustaa Wanhaa Rouvaa nostamaan esiin sen ydinajatuksen, jonka kirjailija kulloinkin haluaa tuoda esiin ja tallentaa romaaniinsa. Tai siis minkä minä kuvittelen ydinajatukseksi..  En voi luottaa olemattomaan muistiini niin että löytäisin myöhemmin niitä parhaita paloja kun/jos kaipaan ajatusvirkistystä.

 

 

Niin että mitä se sitten on? Ajatusvirkistys. En tiedä, mutta Proust sen kuitenkin tekee. Aina. 🙂




”Toisaalta, jos joku suuriruhtinatar, kuninkaallinen prinsessa, illasti Madame de Guermants’in luona, hän kuului kuin kuuluikin tähän lahkoon, ilman että hänellä oli siihen minkäänmoista oikeutta, vailla siihen vaadittavaa henkevyyttä.

Mutta naiivisti, kuten ainakin seurapiiri-ihmiset, he tekivät kaikkensa, koska hänet kerran kutsuttiin, voidakseen pitää häntä miellyttävänä, kun eivät voineet sanoa, että he häntä hänen miellyttävyytensä vuoksi kutsuivat.

Swann, ollakseen avuksi Madame de Guermantes’ille, tuli sanomaan, kun Hänen Korkeutensa oli lähtenyt: ’Hän on pohjimmiltaan mukava ihminen, hänellä on jopa tietynlaista huumorintajua. En nyt menisi väittämään, että hän on perehtynyt Puhtaan järjen kritiikkiin, mutta ei hän mitenkään epämiellyttävä ole.’


- - - Kyvyn tehdä tämäntapaisia huomautuksia, tehdä se vilpittömin mielin, Swann oli hankkinut herttuataren luona ja säilyttänyt sen. Nyt hän sovelsi sitä ihmisiin, jotka kävivät hänen kotonaan. Hän pakottautui näkemään ja rakastamaan heissä niitä avuja, joita jokaisessa inhimillisessä olennossa paljastuu, jos häntä tutkitaan ystävällisen ennakkoluulottomasti, eikä nirsosti kauhistellen;  - - - ”


Tuossa pätkiä (sivuilta 114-115, vuoden 1979 painos) Inkeri Tuomikosken oivaltavaa suomennosta. En valitettavasti osaa ranskaa, niin että voisin upota Proustiin alkukielellä, mutta Tuomikosken suomennosta on ylistetty alkuperäisen veroiseksi.

 

Vielä yksi ajatuskudelma sivulta 115:



”Vain ne, jotka eivät kykene hajoittamaan alkutekijöhinsä sitä, mikä heidän havannoissaan ensi näkemältä vaikuttaa jakamattomalta, luulevat että asema ja yksilö ovat yhtä.


Sama ihminen, jos häntä tarkastellaan elämänsä eri vaiheissa, liikkuu yhteiskunnallisen arvoasteikon eri tasoilla piireissä, joitten ei välttämättä tarvitse olla yhä hienompia ja hienompia;


ja joka kerta kun jossakin olemassaolomme vaiheessa liitymme tuttavuuden sitein, ensimmäistä kertaa tai toistamiseen, johinkin piireihin, kun tunnemme, että meistä niissä pidetään, alamme aivan luonnollisesti kiintyä niihin ja työntää niihin inhimillisiä juuriamme.”

 

(Olen omavaltaisesti hiukan lisännyt rivinvaihtoja Proustin tekstiin joka voi jatkua yhtenä pötkönä sivukaupalla..🤨)


                                                                                            
Inhimilliset juuret. Ihana ja monimielinen ilmaisu. Missä sinun inhimilliset juuresi ovat, oletko ajatellut?   😉

Kirjoita uusi kommentti: (Napsauta tästä)

123kotisivu.fi
merkkiä jäljellä: 160
OK Lähetetään.
Katso kaikki kommentit

| Vastaa

Uusimmat kommentit

18.08 | 06:22

Upeita teoksia, varmaan livenä vielä hienompia! Kiitti kuvista!

...
15.08 | 12:29

Olipa jännittävä matka, suorastaan vähän liiankin jännittävä!

...
09.07 | 20:25

Upeita kuvia taas. Tommy Taberman on mun juttu.

...
23.05 | 08:51

En oo varma, mut ainakin se kuuluu Espanjalle ja on osa Eurooppaa. Me haettiin sieltä tankkerilla öljyä, vuonna 1 ja 2, en tiiä onks siellä enää sitä!

...
Tykkäät tästä sivusta
Hei!
Kokeile tehdä oma kotisivu. Minäkin tein! Se on helppoa ja sitä voi kokeilla ilmaiseksi
ILMOITUS