Blogi

Suhteellisuus

Ja romahtaminen. Kun ei hyviä ratkaisuja ole. Tai ratkaisumahdollisuuksia ei näe? Kun kaikesta (melkein) voisi päästä eteenpäin, ellei tarvitsisi miettiä kustannuksia. No, suhteellisesti asiajärjestys voisi olla mikä vaan. Niukka arki. Näennäisen kohtuullinen arki, taloudellisesti. Entä henkisesti?

 

Onko meillä arjessa ihmisiä joiden kanssa voi keskustella? Jotka ymmärtävät kokonaisuuden. Jotka muistaisivat kysyä, miten se toinen, keskustelukaveri, voi. Ja sitten, kuunnella kärsivällisesti. SE on mahdottoman vaikeaa. Kuunteleminen, ja kuuleminen. Onko meillä aikaa, niin että jaksamme/muistamme/osaamme myös odottaa, kun keskustelukaveri järjestää omia ajatuksiaan? Suhteellisesti voimme arvioida, tai ainakin huterasti ajatella, että kuulemme sanat oikein ja tajuamme taustat. Mutku niin eri asiat ovat meille itsekullekin tärkeitä. Esimerkkejä voisi Wanha Rouva luetella useampia, ja näistä olen 'messunnut' ennenkin..

 

Suhteellisesti minun ongelmani ovat maailmankaikkeudessa varsin pienet. En ole tiettävästi menossa suureen enkä pieneen leikkaukseen, sillä 'kun ei tutkita, ei ole sairauksiakaan'😮, asun kohtuullisen mukavasti keskikaupungilla, nyhjötän pääasiassa omissa ajatuksissani omien rojujeni keskellä - ai niin, ne ’rojut’ ovat osa elämääni eikä ihan kaikki oikeasti olekaan rojua.. Vaan kun kyseessä on toimistotyön eläkeläinen, suhteellisuus tavallisessa elämässä on usein riippuvainen taloudellisista seikoista.

 

Suhteellisesti noin 100-150 euron lisäys konsertti- tai oopperalippuun on "voimalla heitetty märkä rätti päin pläsiä", sillä koronan vuoksi liikennöintiä Helsinki-Turku -välillä on vähennetty niin ettei Turkuun enää pääse illalla normaalin iltaesityksen jälkeen.😠 Se tuo kuvioon sekä hotelli- että ylimäärisiä taksikuluja jos haluaa käyttää jo ostetut konsertti- ja oopperaliput. Helsingissä huonosti suunnistavalle majoitus pitäisi siis löytyä tapahtumapaikalla lähinnä kadun toiselta puolelta..

 

Vaikka koronan aiheuttama kotikaranteeni onkin arkielämässä vähän säästänyt tämän eläkeläisen euroja, niille on tarkoitus, tarkoituksia: ei tämä, että käyttäisin rahoja hotelleihin, vaan siirtyminen yksityisiin lääkäripalveluihin, koska kunnallinen, verovaroin kustannettu palvelu EI toimi.😠 Mutta mitä iloa fyysisestä terveyden-/sairaudenhoidosta on, jos 'henkinen kunto’ romahtaa, kun kulttuurielämykset ja -tapaamiset💔 peruuntuvat? 

Suhteellista.

 

* * * * *

Tuo vuodatus oli alunperin kirjoitettu jo melkein kuukausi sitten.

 

Jouduin peruuttamaan 2.10. RSO-konserttiin ostamani lipun ja hotellivarauksen – sillä en jaksanut😥. Vielä on ohjelmassani varattuna marraskuun lopulle konsertti + hotelli, mutta kuka tietää.. vaikeuksien kasaantuminen vie puhtia koko elämästä. Maailmanlaajuisessa ahdingossa tunnen olevani yksin.

 

Ja sitten: älkää päästäkö minua enää kirjakauppaan! Hyllytilat on käytetty, monessa rivissä. Usein olen päätänyt ruveta lukemaan uudelleen muitakin kirjojani kuin Proustin Kadonneen ajan kymmentä nidettä (kolmannella kierroksella kolmas osa on alkamassa..🙂)

 

Viimeksi löysin hyllystäni sattumalta mahdottoman raskaan (painavan, konkreettisesti) opuksen ”Löytötavaraa lukuhaluttomille”. Tekijä Günter Grass. Taiteilija. Kirjailija. Tammen julkaiseman teoksen  ensisivulla lukee: ”Saksankielinen alkuteos Fundsache für Nichtleser ilmestyi 1997”. Suomenkielinenkin painos on painettu Göttigenissä Saksassa.

Wanhan Rouvan kirjahyllyyn se tuli joskus, aikoja sitten.

 

Grass on kirjoitellut kirjaan huomioita/aforismeja aina aukeaman toiselle sivulle ja vastakkaisella sivulla on hänen tekemänsä akvarelli samasta aiheesta, sen päälle Grass on kirjoitellut saman suomennetun ajatuksen auf Deutsch. Hauska! 😉

 

Hyllyssäni tämän taideteoksen vieressä on Grassin Kampela (Der Butt),  vuonna 1979 suomennettu. Sitä en ole koskaan jaksanut lukea noin 30 sivua pidemmälle.. ja pienellä präntättyjä sivuja on 585!!😲

 

Päivän teemaan sopinee tämä Günter Grassin huomio:

 

JOKA AAMU

matkallani nummelle kohtaan

muurahaiskeon, joka ei kohtaa minua,

se vain kuhisee

eikä kuuntele minun kriisipuheitani.

(Viereisen kuvan päälle Grass on siveltimellä kirjoittanut tekstin Jeden Morgen.. mutta on hankalalukuista kun teksti on sivelty muurahaiskekokuvan päälle, en saa lopusta selvää.)

 

tai vaikkapa näin:

 

VÄITTELY

Kivi ja kala,

suupaltit,

aina kiistelemässä.

 

DISPUT

Stein und Fisch,

diese Schwätzer,

unentwegt im Gespräch. 😉