Blogi

Fort Knox..


.. Ariadnen jälkeen.


"Kultavarannon säilytyspaikan Fort Knoxiin rakennutti Yhdysvaltain valtiovarainministeriö vuonna 1936. Kullan lisäksi siellä on säilytetty mm. arvokkaita asiakirjoja.[3] - - - Tukikohdan valtion turvallisuudelle merkittävän aseman vuoksi sinne ei ole päästetty vierailijoita kuin kerran vuonna 1974, jolloin noin sata median edustajaa ja tusinan verran Yhdysvaltain edustajainhuoneen jäseniä pääsi sinne vierailulle."



Nyt olisi ollut mukavaa kurkistaa Kansallisoopperan backstagelle, mutku ei ollut viisumia.. toki olin jo aikoja sitten kuullutkin että vaikeaa se on/olisi. Mitä luulinkaan että nyt olisi toisin, Fort Knox.. 🤪

 



Richard Straussin ooppera Ariadne auf Naxos solahti sarjaan "nähtävä ainakin kaksi kertaa", toinen kerta vain me kaksi -paikalta, toinen vaikkapa 1. parvelta. Tänään oli vuorossa 'vain me kaksi' ja enää en ehdi toteuttaa sitä toista vaihtoehtoa. Ellei ihmettä tapahdu. 😲 Viimeiseen näytökseen oli alle 10 lippua myymättä tänään illalla, niistä vain muutama parvella. HARMI HARMI HARMI! 😥



Tavallisesta oopperasta (mitä se sit onkaan) poiketen Ariadne on niin mutkikas että jos seuraa musiikkia, orkesteria, kapellimestaria, väkisinkin näyttämö jää vähemmälle huomiolle. Ja se on Wanhan Rouvan henkilökohtainen ongelma: musiikki edellä.

 

Ariadne (Miina-Liisa Värelä), Hannu Lintu, Zerbinetta (Danae Kontora) loppukiitoksilla.

 

Wagnerissa tai vastaavissa moneen kertaan nähdyissä valinnanvaraa on, mihin kulloinkin keskittyy,  tämä Ariadne olisi tarvinnut toisenkin kerran. Valitettavasti minulla ei oikein ole resursseja siihen💔. - Nyt tarvittaisiin niitä kuuluisia 'suhteita' 😉 että saisin lipun viimeiseen esitykseen,  keskiviikko kun  ei käy silmälääkärin  takia.

 

Väliaika.

 


Ihan kaikkea näyttämöllä tapahtuvaa en voi nyt superlatiivikehua, mutta se siis varauksella, tämän puutteellisen kokemukseni takia. Vain kahdet silmät ja nekin vähän epäkuntoiset. Solistit olivat niin loistavia että harvoin olen yhdessä esityksessä kuullut näin tasaista ensembleä, superlatiivisia taidonnäytteitä.

Normaalia ooperaorkesteria pienempi orkesteri täytti oopperan montun täydellisesti👍, korviahivelevät sellosoolot, trumpetti- ja käyrätorvisoolot, muutama viulusoolo - ne erottuivat tyylikkäästi, ai niin ja harput. Harpulla on kaunis sointi, ja kun orkesteri on pienempi kuin yleensä, tupla-harput mukavasti tummentavat sointia. Ikään kuin vedenalaista musiikkia.



Zerbinetta, Danae Kontora, hänestä on varmaan kerrottu kaikki ylistyssanat jo ihan oikeissa kritiikeissä, Wanha Rouva seurasi hänen esitystään henkeä pidätellen. Ja Ms. Kontora sai tämän illan ainoat väliaplodit. Ansaitusti. Enemmän aplodeja olisin lopussa antanut kapellimestarillekin. ♥ Tietysti! 💋

Kun seurasin monimutkaisen näyttämöpuuhastelun ja musiikin yhteistoimivuutta, sen onnistuminen ei olisi ollut mahdollista ilman tätä Suomen Kansallisoopperan tulevaa ylikapellimestaria, joka tänään piti kaiken, niin orkesterin kuin laulajatkin tasapainossa. Varmasti niin kuin Richard Strauss oli tarkoittanut. Kiitos Hannu! ♥👍

Harvemmin olen myöskään kuullut niin riemukkaita aplodeja yleisöstä kuin tänään heti alussa kun kapellimestari tuli orkesterin eteen..