uutisia

Ei kahta ilman kolmatta

Ilmastonmuutos koettelee,

1) jalat märkänä joulukuussa Helsingissä,

2) tuulen riepottamana, jalat märkänä tammikuussa Helsingissä,

3) jalat ja vaatteet märkänä myrskytuulen riepottamana tammikuussa Turussa - konserttielämysten lunnaita..

 

Sitku sateet hetkeksi taukoavat, pakkasten liukastamat pintajäiset jalkakäytävät tekevät omia temppujaan, ja pian taas sataakin vettä tai/ja räntää.. Autoton jalankulkija, joka ilmastoystävällisesti käyttää julkisia kulkuneuvoja, jää kotinsa vangiksi tai liikkuu 'henkensä kaupalla'. (Onneksi pohjavedet ovat nyt riittävällä tasolla, mutta kohta varmaan nekin tulvivat yli äyräiden.) Tähän samaan liikkumisen ongelmasumaan luisuu luontevasti posti: kun Postin omat oikeat postitoimistot lakkautetaan, postilähetykset tulevat ties minne huitsin nevadaan mihin ei ole sujuvia paikallisliikenneyhteyksiä. (Lokeropostit eivät ole ratkaisu.. korkealla tai lattianrajassa olevat lokerot ovat mahdottomia paketin noutamiseen.)

 

Eipä siis äkkiä uskoisikaan, millaisia ponnistuksia Wanhan Rouvan liikkuminen ja/tai elämäneliksiirin pyydystäminen saattaa vaatia. Vuodenvaihteen kahden kokemuksen palkintona oli 🙂 RSO, eilisessä "Kerran vielä" -viihdekonsertissa tuutattiin Wanhan Rouvan korvat täyteen puhallinmusiikkia Turun konserttisalissa, pääpalkinto oli musiikin ohella muutaman soittavan ja laulavan ystävän tapaaminen.❤

 

Turkulainen (varsinaissuomalainen) puhallinmusiikin katselmus oli komea, monesti kuitenkin ajattelin että miten paljon enemmän tästä voisi nauttia jossakin muussa konserttisalissa kuin Turun kylpyammeakustiikassa..

 

 Kuusi (6) trumpettisolistia ja bändit!

 

Wanha Rouva oli kuitenkin nopeana näpytellyt lipunmyynnissä itselleen paikan 'kultalusikkariviltä', siltä, johon ei yleensä koskaan tavallinen kuulija onnistu saamaan paikkaa, kun paikat on varattu jo etukäteen kaupungin, musiikkijuhlien yms edustajille. Se rivi on yläpermannon, ns. parven, korvaystävällisin. Niinpä nyt kestinkin ilman korvatulppia sen parituntisen puhallinmusiikin tykityksen, osin kyllä vain rakkaudesta ko. lajiin (ent. ❤trumpetisoittajan äiti kun olen).

 

Konsertin vieraileva solisti, iskelmälaulaja Mäkimattila, suoriutui osuudestaan kiitettävästi vaiks joskus lipsuikin 'nuotin viereen' ja ylenmääräinen jutustelu välillä tuntui liikaa päälleliimatulta. Onneksi runot (!), joilla laulaja samalla puffasi omatekemiä runoteoksiaan, olivat aika lyhyitä pätkiä.

 

Kaikenkaikkiaan, loivennukseksi ostettu suklaajäätelö teki alkavan arkiviikon (ja hermostuttavan oviremontin odottelun) vähän siedettävämmäksi, aurinkokin taas melkein paistoi - Turussa.

 

Kirjoita uusi kommentti: (Napsauta tästä)

123kotisivu.fi
merkkiä jäljellä: 160
OK Lähetetään.
Katso kaikki kommentit

| Vastaa

Uusimmat kommentit

25.06 | 14:03

Hienoja tunnelmakuvia Turusta ! Minusta on aina mukavaa katsella valokuvia Turun historiallisesta keskustasta. Wanha Rouva, sinä halliset valokuvauksen.

...
20.05 | 12:49

Ei Maaritin kanssa.. muuten kyllä. Edes.

...
20.05 | 12:37

Rankat ajat. Ei 'oikeita' konsertteja. Rankat ajat taitavat kaivata samat, eli rankat huvit. Onnea vain jäätelöpäiviin, peräti jäätelökesään Maaritin kanssa..?

...
19.05 | 19:14

Voi voi sääksillä on tyhjän pesän syndrooma pahuksen varikset

...
Tykkäät tästä sivusta
Hei!
Kokeile tehdä oma kotisivu. Minäkin tein! Se on helppoa ja sitä voi kokeilla ilmaiseksi
ILMOITUS