Tapahtumia tai sitten ei

Kun aurinko paistaa ulkona..


.. ja sydämessä, kun tietokoneen levysoittimessa pyörii uunituore Lutosławski-levytys (sinfoniat 3 ja 2), kun ensi kesän festivaalitarjonnasta plakkarissa on kaksi 'tärppiä': Daniil Trifonov Helsingissä ja Peter Mattei Turussa (ja Ruotsin Radion Sinfoniaorkesteri), kun tuulen tuivertamassa Helsingissä tapasin pitkästä aikaa hesalaisen ystävättäreni, kun olo kaiken kaikkiaan on levollinen, voiko tällaisessa tilanteessa muuta kuin kiittää?  🙂 Aika monta kiitoksen saajaa voisin nimetä, mutta he/ne jotka sen kiitoksen Wanhalta Rouvalta saavat, ilmeisesti tietävätkin, toivottavasti ymmärtävät myös, miten tärkeitä ovat..

 


Pitkä, epäselvä johdanto yrittää antaa Wanhalle Rouvalle aikaa miettiä, miten eilistä Beethoven 250 -juhlavuoden alkua voisi sanallistaa.🤩 Voisiko ollenkaan? No, olen seurannut näitä RSO:n Beethoveneita viime vuosien aikana ja aina tuntuma on ollut: " Pölyt pois Beethovenista!"  Jotkut 'löysät' B:t, ei aina niin kiinnostavatkaan (?), ovat heränneeet henkiin aivan uudella tavalla. ♥ ☺

 

Matkalla Beethoveniin läpi sateen ja tuulen..

 



Eilisessä B250 -vuoden avauksessa ei ollut mitään tuutulaulua ('sointujen hoivat..'), oli iloa, riehakasta riemua, joka kyllä hoivasi ja lämmitti. Koko yleisö (1699 + Wanha Rouva) tempautui ilolla mukaan tanssilliseen Beethovenin Seiskaan, Sinfonia no 7 A-duuri op. 92. - Vähän taisi soittajilla olla jossakin mutkassa tiukka paikka, sillä aika harvan kasvoilla näkyi sitä samaa musisoinnin virnettä minkä yleisö imaisi itselleen. (Kuulen takaviistosta oikealta Helsingin suunnasta tokaisun ettei lavalla bändin olekaan tarkoitus virnistellä jos aikoo tulkita teoksia säveltäjän - ja kapellimestarin - tahdon mukaisesti.🤒) No, jokunen kiiltonahkakenkä jousistossa napsui ja ainakin yksi piikkikorkokin, ja pauhaavista kiitoksista kyllä jokainen estradilla olija sai osansa: kapellimestari Lintu ja bändi.  Myös wienilässoittimilla puhaltanut vaskisektio.🙂