kalenteri

Katoavan maan maininkeja

 

Satu Rasilan kirjoittama ja Turun kaupunginteatterille ohjaama näytelmä vanhan avioparin elämästä on hyvä kuvaus monella tavalla, ei pelkästään Alzheimer-muistisairaudesta.

 

Raadollista on, kun ihmiset puhuvat toistensa ohi.  Näytelmän avioparillakin se ongelma on alusta saakka. En tiedä, voiko tietyillä asioilla olla yhteyttä myöhempiin sairastumisiin, mutta näytelmän nuori rouva Helena oli aika epävakaa, ajoittain ahdistunutkin – eikä nuori herra Aarne osannut/malttanut omalta hosumiseltaan riittävästi kuunnella puolisoaan. Parin ainoa lapsi oli hukkunut muutaman vuoden ikäisenä.

 

Pelkistetyllä näyttämöllä olivat melkein koko ajan henkilöiden molemmat ’versiot’, pariskunta nuorena ja vanhana. Kuljettiin ovissa ja portaissa, mikä aluksi tuntui levottomalta mutta siihen tottui ja loppujen lopuksi näyttämön tapahtumien keskipisteeksi muodostui valtava parisänky jonka ympärillä liikuttiin sinne ja tänne. Vanhan pariskunnan ahdistava toistensa ohi puhuminen, jossa dementoituvan rouvan muistojen välähdykset 44 vuoden avioliitosta nostattivat toivoa joka heti hänen seuraavassa lauseessaan sortui. Puhetta olikin  näytelmässä paljon, paljon.🤨

 

Juha Muje ja Marja-Leena Kouki urakkansa jälkeen 12.10.2019.

 

Juha Muje Helenan (Marja-Leena Kouki) omaishoitajana oli vaikuttava. Odotin hänen näkemistään näyttämöllä enkä pettynyt! Näyttämön Kuningas. Oli upeaa seurata Mujeen näyttelemistä. Selkeä replikointi, hyvä luonnollinen, eläytyvä liikkuminen. Rouva Helenan miinukseksi tämä ääniherkkä Wanha Rouva laskee huutamisen! Oliko sillä tarkoitus korostaa Helenan ailahtelevaa mieltä, ehkä, mutta vähempikin olisi riittänyt..

 

Kokonaisvaikutelmaksi Katoavasta maasta jäi kuitenkin hyvä, mietteliäs mieli, melkein pitäisi nähdä se uudestaan niin että tietyt ajatukset selkiytyisivät. Varsinkin, kun kokonaisuuden seuraamista haittasi kookas herrahenkilö joka istui suoraan Wanhan Rouva edessä.. Täytyykö tässäkin ottaa käyttöön ”vain me kaksi” -menetelmä niinku Kansallisoopperassa?🙃

 

Katoava maa

Rooleissa: Helenan ja Aarnen rooleissa Marja-Leena Kouki ja Juha Muje. Nuorena Helenana ja Aarnena Miila Virtanen ja Joonas Snellman. Annukan äänenä Minéa Esko.

Teksti ja ohjaus: Satu Rasila
Lavastus ja puvustus: Heidi Wikar
Valosuunnittelu: Petri Suominen
Äänisuunnittelu: Tuomas Rissanen
Naamioinnin suunnittelu: Heli Lindholm

 

Miila Virtanen, Juha Muje, Marja-Leena Kouki ja Joonas Snellman 12.10.2019.

 

Parhaillaan, maanantai-iltana, Wanha Rouva seuraa netistä lähetystä Turun kaupunginvaltuuston kokouksesta, jossa ollaan päättämässä, siirtyykö Turku hallinnossaan ns. pormestarimalliin 😮 ja mitä se mahdollisesti käytännössä olisi. Mielenkiintoista. Valtuutetut paljastavat erilaisuuksiaan ja kykyjänsä asiansa esittämisessä. Jotkut perkaavat erinomaisesti asioiden taustoja..

Mutta samalla jo odottelen osallistumista 💋RSO:n Magnus Lindberg -festivaaliin, ylihuomenna se alkaa omalta osaltani.☺♥

Kirjoita uusi kommentti: (Napsauta tästä)

123kotisivu.fi
merkkiä jäljellä: 160
OK Lähetetään.
Katso kaikki kommentit

| Vastaa

Uusimmat kommentit

30.08 | 03:48

Olipa taas upea katsaus ystävyyteen Ystävä 😍 Minäkin aamuyön hiljaisina tunteina sateen ropistessa ikkunaan oikein syvennyin tekstiisi! Kiitos 💞

...
08.07 | 16:24

Kiitos runoista! Tilasin antikvariaatista Aale Tynnin Soivan metsän. Sitä odotellessa tuntemattoman sanoin: "En kestä, en kestä! Terveisin Gösta."

...
07.07 | 11:19

Kiitos, Sirpa! Ihania runoja!

...
23.06 | 11:34

Näinä eksroverttien aikoina on ymmärrettävää, että telioihin on palkattu "hyviä tyyppejä". Ei ole laadukasta asiakaspalvelua sanoa, ettei tiedä..

...
Tykkäät tästä sivusta
Hei!
Kokeile tehdä oma kotisivu. Minäkin tein! Se on helppoa ja sitä voi kokeilla ilmaiseksi
ILMOITUS