kalenteri

Muuttuvat suhteet

Miten pitkä aika kuluu, kun ystävyys hiipuu olemattomiin? Vai tarvitaanko siihen aikaa ollenkaan, tai no, kyllä, kun aika pyyhkii ystävyydestä pois pintasilausta ja voi nostaa esiin pohjimmaiset erot tai yhtäläisyydet niin luonteista kuin elämän arvoistakin.

 



Lapsuudessa tai teini-iässä syntyneet ystävyydet eivät kestä 'hamaan hautaan saakka', jos elämä kuljettaa ystäviä kovin erilaisiin kokemuksiin, ympäristöihin, työhön - mihin vain erilaisuuteen. Vaatii ponnistuksia että kykenee ymmärtämään ystävän muuttumista, että pystyy muistamaan sen ihmisen perusluonteen mihin aikanaan ystävänä ankkuroitui.

 


Jokaiselle tulee pintakuorrutusta vuosien saatossa, kuka jaksaa, oman nykyelämänsä kiemuroissa, verryttää aivojaan/muistia siinä samalla kun kenties harmittelee ystävän muuttumista? Huomaammeko, että olemme itsekin muuttuneet? Jäikö jäljelle mitään yhteistä.

 



Wanha Rouva on jo aika vanha😉, enkä kaihda tuota sanaa sillä se oli alkuperäinen määre jo ennen kuin keksittiin peitesanat 'ikääntynyt', 'seniori' yms. Oman nimikkeeni/nimimerkkini keksin silloin, kun perhepiirissä oli useampia Rouvia, nuorempia ja vanhempia. Ja aika tekeekin Wanhasta yhtä vanhemman!

 



Aika, joka vanhentaa jokaista, voi muuttaa myös ystävyyssuhteita. Niinkin lyhyt periodi kuin neljä vuotta voi olla ratkaiseva. (Satunnaisesti omalla kohdallani nyt valittu vuosiluku, kun vastaan tuli sattumalta eräs deletoimaton meili..) Toinen, ajastakin riippumaton taitekohta voi olla ystävyyksien eri tasot elämässä: toinen nautiskelee vapaasta eläke-elämästä, toinen on palkkatyön rajoituksissa/eduissa. Kummallakin elämän tasolla on omat plussa- ja miinuspuolensa, mutta ystävyydessä ne voivat korostaa eroja. Onko ystävyksillä aikaa/halua miettiä ystävyyden perusasioita? Pitäisikö? Vai antaako luisua omaa rataansa..


Omassa valikoidussa ystäväpiirissäni nuoruuden ystävistä yksi kertoi - kirjeitse - ettei hän enää jaksa kirjeenvaihtoa sillä elämme niin erilaista elämää. Tai jotain siihen suuntaan, en nyt muista tarkkaa sanamuotoa.  10 pistettä ja papukaijanmerkki hänelle, että kertoi suoraan. Wanhan Rouvan sydämessä kolahti kyllä aika rajusti, kun huomasin että pitkätkään kirjeeni eivät olleet kertoneet kaikkea - mutta ei sekään pidä suhdetta yllä jos vain toinen, tämä täällä, soitti puheluja, toinen ei koskaan.. Kun  puhelinlinjat toimivat vain yhteen suuntaan, on turha kutsua käymään. - Noh nii, puolustelenko? Tässä tapauksessa en, totean vain.

 



Ystävät voivat olla perusluonteeltaankin kovin erilaisia. Ja erilaisuus rupeaa nousemaan pintaan vuosien myötä. Hankausta tulee vaikkapa silloin, kun toinen on avoin ja toinen kuin simpukka. Johan se avoimempi rupeaa kuormittamaan sitä simpukkaa joko niin, että simpukka ärsyyntyy tai sitten ahdistuu, kun ei kykene vastaamaan ystävän kommentteihin samalla avoimella tasolla!  Simpukka kenties peittelee jotain epätyydyttävää elämästään - mutta kuka tietää mitä se avoin hörhöilevä peittelee. Onko tosi ystävyyttä,  jos ei uskalla kertoa?

 



Suhteet siis muuttuvat. Tapahtuu myös niin, että kuollaan.😥 Jos maantieteellinen etäisyys on riittävän iso eikä kaukaisen ystävän lähipiirissä ole ketään joka välittäisi henkilökohtaisia viestejä kaukaisille ystäville, voi käydä niin että sanomalehtien ilmoituksista saa tiedon, miksi ei enää tule mitään viestejä..

Wanha Rouva soitti ex tempore eräälle kauempana asuvalle vanhalle ystävälle kysyäkseen kuulumisia ja kun patistelin häntä käymään joskus Turussa, sain vastauksen että 'ei enää koskaan'. On joutunut monien terveysongelmien seurauksena rollaattorin käyttäjäksi eikä voi ajaa autoa - eikä autonkuljettajaakaan ole.

 



" … sillä ihmiset säilyvät meissä todellisina vain vähän aikaa kuolemansa jälkeen ja muutaman vuoden kuluttua he ovat kuin kumottujen uskontojen jumalat joita pelotta uhmataan koskei heidän olemassaoloonsa enää uskota."
Marcel Proust: Kadonnutta aikaa etsimässä – Pakenija, sivu 202.

 



"Sillä vanhuus riistää meiltä alkajaisiksi kyvyn yrittää, vaan ei kykyä haluta. Vasta myöhemmässä vaiheessa ne jotka elävät hyvin vanhoiksi luopuvat halusta, niin kuin heidän on täytynyt jättää toimintakin. --- He tyytyvät ulkoilemaan, syömään, lukemaan lehtiä; he hautautuvat elävältä." 

Pakenija, sivu 238.

 



"Ja niin kuin asiat joita eniten halajamme menettävät mielenkiintonsa jos lakkaamme rakastamasta henkilöä joka tietämättämme sai meidät niitä toivomaan, ne kun sallivat meidän elää hänen lähettyvillään ja koettaa tehdä häneen mahdollisimman hyvä vaikutus, samoin on tietynlaisen älyllisen uteliaisuuden laita." 

Pakenija, sivu 254.

 



Niinpä niin.

 

Hitsi! Kuuntelen yön hiljaisuudessa, sateen ropistessa ikkunaan, noin sadatta kertaa Verbier-festivaalilta Brucknerin Ysiä, siinä on kohtia kuin suoraan Wagnerista! 



Kirjoita uusi kommentti: (Napsauta tästä)

123kotisivu.fi
merkkiä jäljellä: 160
OK Lähetetään.

Satu Maria Maria Ek | Vastaa 30.08.2019 03.48

Olipa taas upea katsaus ystävyyteen Ystävä 😍 Minäkin aamuyön hiljaisina tunteina sateen ropistessa ikkunaan oikein syvennyin tekstiisi! Kiitos 💞

Katso kaikki kommentit

| Vastaa

Uusimmat kommentit

30.08 | 03:48

Olipa taas upea katsaus ystävyyteen Ystävä 😍 Minäkin aamuyön hiljaisina tunteina sateen ropistessa ikkunaan oikein syvennyin tekstiisi! Kiitos 💞

...
08.07 | 16:24

Kiitos runoista! Tilasin antikvariaatista Aale Tynnin Soivan metsän. Sitä odotellessa tuntemattoman sanoin: "En kestä, en kestä! Terveisin Gösta."

...
07.07 | 11:19

Kiitos, Sirpa! Ihania runoja!

...
23.06 | 11:34

Näinä eksroverttien aikoina on ymmärrettävää, että telioihin on palkattu "hyviä tyyppejä". Ei ole laadukasta asiakaspalvelua sanoa, ettei tiedä..

...
Tykkäät tästä sivusta
Hei!
Kokeile tehdä oma kotisivu. Minäkin tein! Se on helppoa ja sitä voi kokeilla ilmaiseksi
ILMOITUS