kalenteri

Suomi mainittu



kuva: Neuvostoihmisen loppu - Kun nykyhetkestä tuli second handia 


 
Jelena Jurjevna S. puolueen piirikunnan kolmas sihteeri, 49-vuotias

(Suoria lainauksia sivuilta 64-66):



Isä oli mukana Suomen-sodassa; minkä tähden sitä käytiin, sitä hän ei edes tajunnut, mutta lähteä piti. Siitä sodasta ei puhuttu, sitä ei edes sanottu sodaksi vaan Suomen-kampanjaksi. Mutta isä kertoi meille... Hiljaa. Kotona. (- - -) 

 

Suomalaiset kävivät sotaa suksilla, valkoisissa lumipuvuissa, ilmaantuivat joka paikkaan odottamatta, kuin enkelit. Kuin enkelit - niin isä sanoi. (- - -) 

 

Sodan jälkeen isä ei pystynyt tappamaan edes kanaa. (- - -) Hän pelkäsi isoja puita, joissa oli tuuhea latvus, sellaisiin yleensä piiloutuivat suomalaiset tarkka-ampujat, "käet", niin kuin heitä kutsuttiin." (- - -)  

 

Meidän isä oli sodassa vain puoli vuotta ja jäi sitten vangiksi. Miten hän joutui vangiksi? He hyökkäsivät järven jään yli, ja vihollisen tykistö ampui jäälle. Vain harva selviytyi rantaan, ja ne jotka jaksoivat uida sinne saakkka, olivat jo aivan voimattomia ja aseettomia. Ja puolialastomia.

 

Silloin suomalaiset ojensivat heille kätensä. Pelastivat heidät. Joku tarttui siihen käteen, toinen taas.. Niitä jotka eivät ottaneet apua viholliselta, oli paljon. Heidät oli opetettu niin. Mutta isä tarttui jonkun kädestä kiinni ja hänet kiskottiin ylös. Muistan hyvin isän ihmettelyn: "He antoivat minulle ryypyn, jotta lämpiäisin. Pukivat kuivat vaatteet päälle. Nauroivat ja taputtivat olkapäälle: Olet hengissä, Iivana!" Isä ei ollut koskaan nähnyt vihollisia läheltä. Ei ymmärtänyt, miksi he olivat iloisia... 

 

Suomen-kampanja päättyi vuonna -40. Neuvostoliittolaiset sotavangit vaihdettiin suomalaisiin, jotka olivat jääneet meidän puolellemme vangiksi. He kulkivat rivistöinä toisiaan vastaan.

 

Kun suomalaiset pääsivät omiensa luo, heitä ruvettiiin halaamaan, puristamaan käsiä...
Meikäläisiä ei otettu vastaan  samalla tavoin vaan kuin viholliset. (- - -) 

 

Sotilaat saartoivat koirien kanssa rivistön ja johdattivat vangit tarkoitukseen varattuihin parakkeihin. Parakkien ympärillä oli piikkilanka-aita. Alkoivat kuulustetut... "Miten sinä jouduit vangiksi?" kysyi kuulustelija isältä.  "Suomalaiset kiskoivat minut järvestä." 

"Sinä olet petturi! Pelastit oman nahkasi etkä synnyinmaata." Isä oli itsekin sitä mieltä, että hän oli syyllinen. Heidät oli opetettu niin..




Sivuja kaikkiaan 697.  (Olen nyt sivulla 102.)

Teoksen suomentaja on Vappu Orlov.

 

Svetlana Aleksijevitš: Tšernobylista nousee rukous, kirjallisuuden Nobel-palkinto vuonna 2015.

Kirjoita uusi kommentti: (Napsauta tästä)

123kotisivu.fi
merkkiä jäljellä: 160
OK Lähetetään.

Mie vaa täältä harmaasta Espoosta | Vastaa 09.02.2019 15.39

Mielenkiintoista, taidanpa pistää tilaukseen kirjastosta! Kiitti vinkistä Ystävä 😊

vuf | Vastaa 09.02.2019 15.26

Sen saisi viiä saunan taa, ellää vieläki...", muisteli lääkintämiesisäni erästä suomalais-sotilasta, joka kohteli venäläisvankia kaltoin.

Katso kaikki kommentit

| Vastaa

Uusimmat kommentit

09.02 | 15:39

Mielenkiintoista, taidanpa pistää tilaukseen kirjastosta! Kiitti vinkistä Ystävä 😊

...
09.02 | 15:26

Sen saisi viiä saunan taa, ellää vieläki...", muisteli lääkintämiesisäni erästä suomalais-sotilasta, joka kohteli venäläisvankia kaltoin.

...
29.01 | 23:08

<3

...
24.01 | 06:13

Onnex olkoon Turku😊. Mukava kaupunki 😚!

...
Tykkäät tästä sivusta
Hei!
Kokeile tehdä oma kotisivu. Minäkin tein! Se on helppoa ja sitä voi kokeilla ilmaiseksi
ILMOITUS