kalenteri

Tällaisina öinä..


.. ja aamuina en osaa kuvitella Tempur-petiä ihanampaa, mihin uppoaisi ja missä vaeltaisi unessa ja valveilla ja muistoissa..  Aamulla puoli neljä sammutan valot, herään vähän noin 3 tunnin kuluttua, poistan korvatulpat ja avaan Yle Radio Ykkösen minivolyymille. Käännän kylkeä. Nukahdan.

 

 

Kun herään muutamaa tuntia myöhemmin, ajatus vie koko ajan edelliseen iltaan enkä muista, koska viimeksi olisin näin hymyillyt heräillessäni. Usein. Lempeä hymy heijastaa onnea, sanoisin. Edellisen illan kokemukset rauhoittavat. Nukahdan taas, radiossa on uusi miellyttävä-ääninen mieskuuluttaja (nimi meni uneliaalta Wanhalta Rouvalta ohi), osaa lausua kaikki nimet oikein ja kauniin rauhallisesti.

 

 

Kaikki ympärilläni sopii täydellisesti uneliaan onnelliseen olooni, jopa ne unenpätkätkin joissa vilahtaa sellaisia ihmisiä, jotka ovat aiheuttaneet aikoinaan Wanhalle Rouvalle ahdistusta - koettu musiikillinen ilta on höylännyt kulmia niistä henkilöistä: Mitä välii! Hehe Minullahan on jotain mikä antaa voimaa ja rauhaa..

 


Radion sinfoniaorkesteri. Luotan, ja se on ollut luottamukseni mittainen. Niinku nyt eilenkin. Ja ylikapellimestari Hannu Lintu. Konsertissa monenlainen ohjelma, jonka alussa orkesteri ja kuukauden ajan ympäri maapalloa vierailukonsertoinut ylikapellimestarinsa tempasivat yleisön Lutosławskin jännittävään maailmaan. Sinfonian nro 2 'laatikoiden', Musiikkitalon konserttisalin täyttävien sävelten, rytmien ja kapellimestarin innostuksen yhdistelmä oli valtava!VilliVauLeveä hymy

 

 

JOS teos olisi ollut ohjelman lopussa, emme olisi päästäneet johtajaa, Hannu Lintua kiitoksilta pois koko iltana. Näitä tilanteita on sattunut ennenkin.. Olikin siis fiksua sijoittaa Lutosławski  konsertin alkuun ja päästää yleisö väliajalle ihmettelemään, mitä olikaan koettu. Hämmentynyt

 

 

Teos alkaa yksittäisillä 'tirpuilla' siellä täällä, kohoaa ja paisuu voimakkaaksi sointimassaksi jossa välipaikoissa häilyy jännittävää matalaa jousisointia ikäänkuin eri aleatorisia laatikoita yhdistävänä mattona. Epävarma Tai sitten ei? Wanha Rouva ei hallitse aleatoriikkaa yhtään jotta osaisi selitellä, vaikka periaatteessa jo ymmärrän mistä siinä on kyse.

- Vaikka paikkani T-katsomon eka rivillä oli kokonaisuutta ajatellen loistava, yksittäiset soittajat, heidän taituroimansa soitinsoolot näkee ja kuulee vasta Areenan taltioinnista. Audiovisuaalista, nääs.Cool Ja uusien silmälasien tarve..Vihainen

 

Kapellimestari Hannu Lintu ja Radion sinfoniaorkesteri kiitoksilla Lutoslawskin jälkeen.




Esitys viritti yleisön - täpötäydessä salissa - aivan erinomaiseen juhlatunnelmaan ja odottamaan jälkipuolen Tšaikovskeja ja Prokofjevia. Ehkä ohjelman seuraavat teokset myös vapauttivat orkesterin 'normaaliin' musisointiin..Silmänisku

 



Tšaikovskin Rokokoomuunnelmat sellolle ja orkesterille, Prokofjevin sinfoninen sarja Sota ja rauha pyöristivät tiukkaa kuuntelua vaatineen hienon konsertin, antoivat tilaa haaveilulle ja puhtaalle nautinnolle. Antavat edelleenkin Areenassa.

 

 

Kun myöhemmin kuuntelin kapellimestari Hannu Linnun väliaikahaastattelun Areenasta, mielessäni häivähti Svetlana Aleksijevitšin Naisella ei ole sodan kasvoja -romaanin kohtalot.. sotaa ja rauhaa. Ja rakkautta.




Lutosławski oli kuitenkin Wanhalle Rouvalle se, mikä ohjelmassa etukäteen eniten kiinnosti. WAU! ♥ Ihana tunne, kun odotukset täyttyvät! Koko illan. Tilanne, jota on aika vaikea kuvata. Vaikea jopa ihan itsekseenkin ajatella.

 



Kun harmaan ja tihkusateisen viikon (= koko syksyn) keskelle pelmahtaa tällainen elämyspaketti, olihan se odottamisen arvoista. SuukkoJa ystävä on ystävä. Aina ei monta sanaa hurlumheissä vaihdeta, mutta luonteva yhteys on olemassa. Eilen koko backstageporukka pyöri illan solistin ympärillä. Silti kaikki muusikot ansaitsevat kiitoksen ja kunnioituksemme, vaikka emme ehkä aina osaa sitä ymmärtää. Ja kertoa heille.

 


Illan solisti, kiinalais-australialainen sellisti Li Wei Qin, on yksi näitä musiikin ihmelapsia: kilpailuvoittoja, solistiesiintymisiä, opettamista. Ilmeisen huumorintajuinen muusikko, hän lauloi ja soitti solistinumeronsa jälkeen ylimääräisen (sello: Joseph Guadagnini 1780)Villi Siitä ylimääräisestä keskusteltiin vilkkaasti ja sen alkuperää arvuuteltiin backstagella. Wanha Rouva ei valitettavasti voinut jäädä seuraamaan, mikä oli vastaus, mutta tunnelma oli korkealla katossa vielä kymmeneltä illalla kun Myöhäisillan kamarimusiikki oli päättynyt.

 

Tässä tahmaisessa kuvssa etualalla olevat epämääräiset hahmot

ovat Petri AarnioHyvä, viulu, Ossi TannerHyvä, piano ja Li Wei QuinHyvä, sello.




RSO:n perjantaikonserteissa on usein ylimääräinen bonus, ns. Myöhäisillan kamarimusiikki. Muusikot esittävät jotain joko  yksin tai yhdessä. Muistan mm. Magnus Lindbergin soolopianistina, harpisti Xavier de Maistren kamarimuusikkona orkesterin soittajien kanssa ja nyt eilen nuori pianisti Ossi Tanner, RSO:n konserttimestari Petri Aarnio ja sellosolisti  Li Wei Qin lahjoittivat meille, saliin kuuntelemaan jääneille, Tšaikovskin Pianotrion a-molli. Nuori, parikympinen pianistilahjakkuus, varhais- ja myöhäiskeski-ikäiset sellisti ja viulisti, hurmaava yhdistelmä!





Ja se Tsaikkarin Pianotrio.. Täydellisen illan täydellinen päätös. Muistoja, muistoja.♥

 



Pohjolan Liikenteen nuori kuljettaja ja keski-ikäinen turkulainen taksiautoilija olivat kohteliaita ja ajoivat hyvin, tosin taksi meinasi kuskata Wanhan Rouvan jonnekin huitsin nevadaan, oli kuullut osoitteen Luostarinkatu Mestarinkaduksi! Eipä ole ennen tuotakaan sattunut.




Ende gut, alles gut, prima!