Levitänkö ympärilleni negatiivista, positiivista vai ylipositiivista väreilyä?
Silloin kun itse olen ”heikoilla”, ympärilläni olevat ihmiset voivat vaikuttaa mielialaani negatiivisesti, ehkä tahtomattaankin. Muulloin yritän taistella vastaan. Osaanko itse antaa hyviä viboja? Vai sorrunko
siihen samaan mitä en toisilta kaipaisi.
On tosin aika hankalaa ottaa osaa kenenkään ahdistukseen, suruun tai iloon, ellei toinen sitä jaa. Kun emme näekään toisiamme
kasvokkain kuin vain harvoin.
Siis mitä ystävyys on? Ei ainakaan välinpitämättömyyttä. Murennanko toisen ylipositiivisuutta jos/kun narskutan omia huonoja fiiliksiäni?
Tai en edes narskutakaan, vaan tökkäilen. Ainakin väsyn joskus, kun ympäriltä kuuluu vain negatiivisia huomioita, kun ”lasi on puoliksi tyhjä”. Itse tuppaan käpertymään omaan kuoreeni neljän seinän
sisälle silloin kun elämä ”ei suju niin kuin Strömsössä”, täytyykö opetella myös se reitti, jolloin ei lähesty muita silloinkaan kun itsellä olisi jonkinlaista energiaa? 
Kysymyksiä, kysymyksiä. Menen katsomaan peiliin..
ja kenties uppoan 
TampFilh:n konsertin (6.10.) muistelemiseen, varsinkin se Berlioz´n
Fantastinen sinfonia, se oli jotakin!
P.S. Hyvää suomalaisen kirjallisuuden päivää meille kaikille!
Miltä tuntuisi ruveta taas - vapaaehtoisesti - lukemaan Aleksis Kiven Valittuja teoksia?