kalenteri

Monenlaisia ajatuksia ja..

 

.. niiden aiheuttamia toimenpiteitä - tai toimimatta jättämisiä. Elämä on täynnä mutkia ja kaikki vaikuttaa kaikkeen. Onkin aika vaivatonta lymytä kliseiden takana!Epävarma Entä sitten, kun tai jos elämän myllerrys aiheuttaa niin pitkää jälkivaikutusta, etteivät kliseetkään anna helpotusta?

Wikipedia: Klisee (myös klišee < ransk. cliché ’kuvalaatta’) tarkoittaa kulunutta ideaa tai ilmaisua. Sanaa käytetään esimerkiksi taiteen, kirjallisuuden, musiikin ja elokuvan alalla. Sanalla on vähättelevä merkitys.

 

Wanha Rouva painiskelee, taas kerran, näinä hetkinä, päivinä, viikkoina epäselvien asioiden kanssa, itselleni epäselvien, epäselvien ehkä myöskin asioihin osallisina olevien kannalta. Ihan lähellä vaanii tunne omasta merkityksettömyydestäni. Jos kolauksia sattuu lyhyehkön ajan kuluessa useampia, keinot niistä toipumiseen vievät kohtalaisen pitkän ajan. Ja kaunis kesä kiitää syksyn sateita kohti..

 

Törmään jatkuvasti siihen, miten sanojen tärkeyttä ei tajuta tai ei muisteta. Tai ei edes sanota mitään, vaan eletään kuin kulloisetkin asiat olisi puitu selviksi ja loppuun. Itse olen törmännyt viime kuukausien aikana juuri tuollaiseen tyyliin.

 

Toinen, vanhempi tilanne, oli vain vanhan kertausta ja nousi pintaan uuden tilanteen myötä. Se toinen, sitä onkin vaikeampi asetella elämän kehyksiin. Syyt tiedän, ja ne eivät johdu meistä ihmisistä suoraan 1:1, mutta säälin, myötätunnon ja haikeuden keskellä tuntuu pahalta, kun itse en osaa sopeutua. Kuulen kyllä jo muutamankin sanovan että 'älä nyt niuhota, älä odota mahdottomia, sinullahan on kaikki hyvin' jne. Niin onkin.Epävarma Mutta olen huomannut, että joskus monta ns. pientä asiaa klimppiytyy yhdeksi isoksi, jota on vaikea sulattaa tai selittää kenellekään.

 

Tullessani RSO:n kauden päätöskonsertista bussissa, joka pomppi 'kukkulalta toiselle' (E18 on aika kumpuilevaSilmänisku, paikkauksista huolimatta, ja kuljettaja ajoi vauhdikkaasti), yritin muistella juuri elettyä konsertti-iltaa. Muisteluani häiritsi käytävän toisella puolella kaksi henkilöä joista toinen puhui koko ajan (2 tuntia, lentokentältä Piispanristille), edes korvatulpat eivät estäneet sitä kälkätystä kuulumasta minullekin. Juuri eletty museo- ja konserttimatka rupesi tuntumaan tässä vaiheessa uuvuttavalta. Rupesi tuntumaan myös siltä, että ylihuomisin, sunnuntaina, en jaksa taas kaivaa itsestäni innostusta lähteä Helsinkiin, jossa Aleksanterin teatterissa olisi tarjolla Ville Saukkosen ohjaama Verdin ooppera Rigoletto.  Ehkä menetän Box Akatemian oopperaesityksen lisäksi muutakin kuin lippuun ja matkoihin uhratut muutamat kymmenet eurot.

 

Samalla tavalla Savonlinnan oopperajuhlat ovat nyt Wanhan Rouvan kohdalta 'liipasimella'. Matka Turusta Savonlinnaan julkisilla kulkuneuvoilla on hankala, perilläoloaika jää vähäiseksi, sovitut tapaamiset voivat olla vain noin tunnin mittaisia tai ei niitä ei ole ollenkaan. Savonlinnan oopperajuhlat on tapahtuma, siellä pitäisi olla mahdollisuus käyttää aikaa.

 

Perjantaisen Helsingin keikan aluksi Wanha Rouva vietti taas muutaman tunnin Kiasmassa jatkaen museon tämän kesän näyttelyihin tutustumista. Helsingin taidetarjonta on runsas tänä kesänä, uusi käynti pian, pian!

Erkka Nissinen & Nathaniel Mellors, The Aalto Natives - eli siis Puhuva Muna ☺

 

Ennen konserttia tapasin yleisölämpiössä kaksi mukavaa pariskuntaa, toinen tuttava-/ystäväpari jo ay-aktiivivuosiltamme, toinen liittyy sekä HKO:hon että RSO:hon. Niin paljon puhuttavaa ja niin vähän aikaa.. elämä on arjessa kuljettanut meitä eri suuntiin ja kasvattanut konkreettista välimatkaa, ei onneksi henkistä.

 

Pitkän 'alkulauseen' taakse jää vähän väkisin illan konsertti. Epäonnekseni istuin konsertin alkupuolella orkesterin takana melko ylhäällä, huomasin, että silmälasiostoksille on pakko mennä ja pian! Kun Musiikkitalossa konsertissa istuu bändin takana, se ei kuuntelemista haittaa ollenkaan, mutta bonus mikä tulee näkemisestä, ei kaikin osin toteudu.. Surullinen Joonas Kokkosen Interludit Viimeisistä kiusauksista.. ne lipsahtivat Wanhalta Rouvalta aikalailla ohi.

 

Leila Josefowiczin intohimoiseen heittäytymiseen Bernd Alois Zimmermannin Viulukonsertossa pääsin mukaan vasta kun konserttitallenne tuli Areenaan. Ihanteellista yhteistyötä solistin ja kapellimestarin välillä!Cool Kunhan levy ilmestyy kauppoihin, Wanhan Rouvankin levyhyllyssä se tulee olemaan. Zimmermannin teoksista RSO:ssa muistan Photoptosis-esityksen, jota kuuntelin ja ihmettelin konsertissa muutama vuosi sitten varmaan suu auki ..

 

Päätösnumero, Robert Schumannin Sinfonia nro 1 op. 38 ”Kevät”, oli keväisen kepeä ja iloinen.  Ja sitten: "Meillä on vielä yksi piisi.." julisti kapellimestari Hannu Lintu. Orkesteri soitti ylimääräisenä Mendelssohnin Häämarssin - koska ennakko-ohjelmissa alkusoitoksi luvattu musiikki näytelmästä Kesäyön uni oli vaihtunut Joonas Kokkosen interludeihin oopperasta Viimeiset kiusaukset

Olihan se häämarssi isolla orkesterilla soitettuna komeaa! VilliEikä kuulemma liittynyt konsertin päätteeksi kukitettuihin muusikoihin, jotka jäivät bändistä eläkkeelle: Marja Kopakkala, klarinetti, ja Teppo Alestalo, pasuuna.

 

Konsertin jälkeen backstagella kuvioitiin samoja kuvioita kuin yleensäkin, nyt vain höystettyinä toinen toistaan koristeellisemmilla kiitoksilla kapellimestarille sekä konsertista että koko kaudesta. Kiitos!

 

Myöhäisillan kamarimusiikissa Tomas Nunes-Garzes soitti Bachin soolosellosarjan numero 2, d-molli. Rauhoittavaa, puolipimeässä konserttisalissa. Istuin kuuntelemassa sitä erään sellistin vieressä ja kommentoidessani hänelle, että nyt sit alkaa kesäloma, sain tuhahduksen että 'vasta kahden viikon kuluttua, nyt alkavat levytykset'. Nii-in, varmaan aika rankkaa heille, mutta ihanaa meille jotka odotamme niitä levytysten tuloksia. Kiitos jo etukäteen!Cool

 

Konsertista on julkaistu mediassa kaksi ihan oikeata musiikkikritiikkiä. Kumpikaan arvostelija ei, tai kummankaan edustamassa lehdessä ei ole tilaa, arvostele konserttia laajana kokonaisuutena, toinen keskittyy enemmän Joonas Kokkoseen ja toinen Bernd Alois Zimmermanniin, viulusolisti on hurmannut molemmat.  Ja kapellimestaria kehutaan. Wanhan Rouvan raportti on nyt mitäänsanomattomin.  Minähän en olekaan musiikkiarvostelija, samassa tilaisuudessa kuitenkin olimme.