kalenteri

Päällimmäinen ajatukseni..

 .. eilen keskiviikkona, kun Radion Sinfoniaorkesteri oli pääsemässä urakkansa loppuun, oli "Voi itku, minä rakastan tätä orkesteria!" Sisäinen tunnepurkaukseni ryöpsähti pintaan, kun olin intensiivisesti seurannut iltaa ja illan esityksiä noin kaksi tuntia, toinen toistaan 'vaikeampia', erilaisia tulkintoja - ja lopuksi se illan korvakarkki, Ravelin Bolero eli, kasvoi, pursui ja koukutti, kaikella voimalla, juuri niin kuin maestro käsillään - ja joskus vain sormenpäillä - ohjasi orkesteriaan. Koko illan vaativan musiikin tulkkina ollut orkesteri loisti loppuun saakka! Niin, ja kapellimestari, tietenkin!Hehe

 

Ravelin Bolero on sellainen melodialtaan ja rytmiltään jokaiselle tuttu taiturikappale että jos se soitetaan/johdetaan huonosti, suuhun jää tympeä maku, on yritetty eikä oikein onnistuttu - mutta RSO ja LintuCool plus orkesterin lukuisat soolosoittajat ja keikalla olleet vierailijat tekivät mahdottomasta mahdollisen: keskittynyttä taidokkuutta koko ajan, vaativan ohjelman viimeisessäkin numerossa hehku ja pulssi oli - sanoja ei nyt oikein löydy. Siis sanoinkuvaamaton.. Villi

 

Illan aloitti Sebastian 'Basse' Fagerlundin kolmen orkesteriteoksen, triptyykin, viimeinen osa, Water Atlas, ensiesitys Suomessa.

Wanha Rouva ei ollut yhtään ehtinyt tutustua käsiohjelmassa olevaan esittelyyn, mutta ilokseni ja onnekseni olen saanut kuulla sarjan kaksi ensimmäistä osaa (Stoneworks, Drifts) RSO:ssa, ja niiden perusteella odotukset olivat katossa. Siellä ne pysyivätkin koko parinkymmenminuuttisen teoksen keston. Monikerroksisen musiikin vaikutus oli huikea , en tuon maltillisempaa sanaa nyt oikein välitä käyttääkään.

Lava laidasta laitaan täynnä soittajia, jos oikein ehdin laskea, alttoviulujakin 10 tai 11. Water Atlas velloi tummanpuhuvana ja toisaalta kevyinä vaahtopäinäkin – jos konkretiaa haluaa.. Taidokas iso orkesteri tuo aina esitykseen sellaista muhevaa volyymia että se pitää kokea. Ja jälleen kerran: vaikka joissakin kohdissa musiikin voima saattoi olla fffff ja rymisteltiin  konserttisalin laitoja - se kuului asiaan eikä häirinnyt.

 

Yksityiskohtana panin merkille vaikkapa sen, että RSO:n sooloklarinetistilla Christoffer 'Toffe' Sundqvistilla oli paljon keskeisiä sooloja - ja kun jälkeen päin kommentoin säveltäjälle, että minulle tuli usein sellainen olo että kyseessä oli klarinettikonsertto, Toffelle sävelletty, sain tietää että olin melkein/aika oikeassakin.. Vau!

 

Innolla odotan RSO:n ohjelmaan vuoden kuluttua tulevaa Bassen sellokonserttoa, johon solistiksi tulee Nicolas AlstaedtHyvä, sama taituri joka tulkitsi Esa-Pekan sellokonserton Kansallisoopperan konsertissa viime vuonna. Vau ja vau!♥

 

Konsertin välinumerot, Manuel de Fallan Öitä Espanjan puutarhoissa ja Claude Debussyn Jeux olivat erinomainen suvanto voimakkaiden alku- ja loppunumeroiden keskellä. Nerokkaasti laadittu ohjelma, joka miellytti muitakin kuin Wanhaa Rouvaa. Kommentteja kuulin.

 

De Falla -solistina oli vanha tuttu, kanadalainen pianotaiteilija Angela Hewitt. Hänen soitossaan on jotain aivan valtavaa sympatiaa. Wanha Rouva ei ole ollenkaan pianomusiikin asiantuntija, mutta muistan joka kerta Ms. Hewittia kuultuani ihailun ja mielihyvän. Kas kun konsertti on audiovisuaalinen elämys.. Ylimääräisen aikana kukaan ei täyteen ahdetussa Musiikkitalossa aivastanut, yskäissyt, ei mitään - niin tarkkana elimme mukana Asturiasin kappaleessa, nimi jotain.

 

Väliajalla Wanha Rouva tapansa mukaan vain pällisteli salissa seuraten yleisöä ja elämää ympärillään. Kun paussin jälkeen paikoilleen takaisin saapuivat säveltäjä Basse ja puolisonsa Angelika (istuimme lähes vierekkäin), Wanha Rouva sai ystävistään valokuvankin, 'pojista', Hannu ja Basse, kun en kyennyt kuvia räpsimään Water Atlaksen kiitosrituaaleissa, olin niin täpinöissä..

 Basse & Angelika

 

Debussyn Jeux oli teos, josta en voi nyt kirjoittaa yhtään mitään siksi, että se sopi loistavasti ohjelman kokonaisuuteen, mutta en jotenkin ehtinyt mukaan - kuuntelen ja katselen myöhemmin Areena-tallenteesta. Kuitenkin olen iloinen, että ohjelmassa oli myös tämä teos. Uutta live-elämystä taidokkaasti esitettynä - sehän on kuulijalle herkkua. Ja kuten olen toistanut moneen, moneen kertaan: RSO:n ohjelmat ovat aina ajatuksella ja yhteensopivalla tarkoituksella valittuja. M.O.T.