kalenteri

Heimo? Suku? Vanhemmat?


Viime aikoina Wanhan Rouvan pohdinta on usein pyörinyt sukujuurissa, niin omissa kuin myös ystävien ja tuttujen vastaavissa. Miten elämämme taustat, ne suvut, se heimo/ne heimot ovat vaikuttaneet omaan persoonaamme. Miten ne heijastuvat nykyisin?



Ajatuskarusellissa on viimeksi pyörinyt 'melkein sukulaisen' erinomaisen tarkka, nopea lyhytkertomus oman sukunsa sota-aikaisesta elämästä. Evakkoajasta. Toinen istuinkoppa karusellissa, siinä pyörii eräs tuttava ja hänen suhtautumisensa viime aikoina(kin) omaan perheeseen, ystäviin.



Kolmas, omani, nousi voimakkaasti pintaan eilen Turun kaupunginteatterin Sopukassa, jossa vierailunäytäntönä esitettiin kurikkalaissyntyisen kirjailijan Orvokki Aution romaaniyhdistelmään Pesärikko (Viistotaival, Kotipesä, Merkki päällä) tehty parin tunnin näytelmä, joka sekin oli kooste: viisi näyttelijää kahdeksan teatterin yhteistuotannossa (ohjaus Mikko Roiha). Puheen nuotista kuuli, etteivät ainakaan kaikki näyttelijät olleet pohojalaasia, ei edes juuriltaan.

 


Pienen näyttämötilan lavastus oli karu. Reissussa olivat asusteetkin rähjääntyneet, vain vilaukselta näytettiin sitä 'komiaakin' pohojalaisuutta, puheissa kyllä sitäkin enemmän.. Silmänisku

Osa näyttelijöistä teki useampia rooleja, päähenkilöt Armi, Olavi, Laimi (Olavin äiti) ja Ilmi (Olavin täti) olivat yksittäisrooleja. En aio ruveta tätä näytelmää sen kummemmin selostamaan, tehkööt sen teatterikritiikin ammattilaiset.

 



Näytelmä jakautui räikeästi kahteen osaan. Ennen väliaikaa katsomosta joka puolelta kuului tahattomia pyrskähdyksiä ja naurua, kun repliikeissä oli toinen toistaan tutumpia sanoja, asiayhteyksiä jne. Niin tuttua, niin tuttua!

"Hillitte ittes!"

Väliajan jälkeen tunnelma muuttui. Kyläyhteisön ja sukujen erilaisuudet, Olavin nössöys, kasvava mustasukkaisuus ja hiipuminen hulluuteen, naisten ikäpolvinokkapokka, itsenäistyvän nuoren miniän tyly suhtautuminen vanhempiin naisiin ja mieheensä ja muut kiivaat tunteet nostivat puheen volyymia näyttämöllä niin, että ajoittain kaikki huusivat eikä sanoista saanut mitään selvää, vain raju riitely hallitsi tilaa. - Katsomosta naurunhörähdykset loppuivat.Surullinen



Ennen esityksen alkua seurailin ovella odottavaa yleisöjoukkoa. Harmaapäisiä isoäitejä, äitejä, muutama herrahenkilökin ja muutama nuori, kolmatta polvea varmaan. Mitenkähän nuoret sisäistivät näyttämön tapahtumat? Oliko heitä 'valmennettu' nimenomaan tähän Orvokki Aution kuvaamaan aikakauteen? Epävarma Kahden tunnin tiivistys alunperin kolmesta erillisestä romaanista oli kuitenkin vain pintaraapaisu, ainakin meille jotka olemme eläneet sitä aikaa ja noilla alueilla. Mitä siitä saivat irti ne katsojat, jotka eivät olleet lukeneet Pesärikkoa? heitäkin joukossa oli, kuulin keskusteluista.

 

 

Wanha Rouva eli elämänsä ensimmäiset yli kymmenen vuotta samassa pitäjässä kuin Pesärikon kirjailija nuoruudessaan asui, kävimmepä samaa yhteiskouluakin muutaman vuoden kunnes tämä silloinen Nuori Neiti kiskaistiin juuriltaan naapuripitäjään.. Etelä-Pohjanmaan syvintä sydäntä sekin.Silmänisku Mutta kovin erilaista.Surullinen



Tuo on sitä heimoa. Olen miettinyt, miten heimo ja sukujuuret muotoilevat ihmistä esimerkiksi silloin, kun vanhemmat tulevat ääripäistä Suomen seutuja. Toinen idästä, toinen lännestä tai toinen pohjoisesta ja toinen etelästä? Miten paljon se - jos siis lähisuvussa on näitä 'vastakkaisia' heimoja - vaikuttaa ihmisen persoonaan, auttaako elämään parempaa elämää vai vaikeuttaako? Hämmentynyt

 

 

Wanha Rouva huokaa ja toteaa, että oma osani on hyvä: molemmat vanhempani olivat pohojalaasia. Pohojalaasuus, nimenomaan etelä-, jonkun mielestä pohojalaasuus vaikuttaa sekä hyvässä että pahassaEpävarma, omaa oloani se rauhoittaa ja selkeyttää. Luulisin. Hymyilevä

"Muista mist'oot kotoosin!"