kalenteri

PÖLYT POIS BEETHOVENISTA, OSA 5..

 .. tammikuussa 18, siis 11.1.2018.  Paluubussinodottelulukemisena Wanhan Rouvan kassissa oli Antti Tuurin Tammikuu 18 uusintalukua varten. Mutta eipä suunnitelmat aina mene niin kuin on suunniteltu, muutenkaan.

 

 

 

Ennen Fidelion esityksen alkua ja vähän jälkeenkinpäin Musiikkitalo tarjosi kuitenkin mukavia tapaamisia ja halauksia, eräät jopa kahteen kertaan. Halaus on tärkeää ♥, varsinkin kun/jos siihen liittyy iloisia jälleentapaamisen kommentteja - riippumatta siitä onko edellisestä tapaamisesta muutama viikko tai kuukausi tai enemmänkin.

 

 

 

Tämänkertaisen matkan aihe oli säveltäjä Ludwig van Beethoven ja hänen oopperansa Fidelio. Olen saanut vuosien aikana suurta ja usein hämmästynyttä nautintoa RSO:n ja kapellimestari Hannu Linnun Beethoven-esityksistäVilli, niinpä tämä projekti oli otettava ohjelmaan kun lipunmyynti viime vuoden elokuussa alkoi. En muista, koska olen ja olenko koskaan nähnyt ko. oopperaa estradilla, mikä kertonee jotain sekä oopperasta että Wanhasta Rouvasta.. Mutta niin televisiosta kuin Youtubesta olen Fideliota katsellut, tosin erityisesti parin laulajan takia..

 

 

 Odotellaan.. takana tuolirivi solisteja varten ja heidän takanaan tilaa Musiikkitalon Kuorolle

 

 

Nyt oli, valmiiksi 'erikoiseen' (musiikkia, puhetta, aika vähän toimintaa) oopperaan ympätty näytelmä. Vanhat ketut Esko Salminen ja Kati Outinen olivat säveltäjä Beethoven ja hänen sisäkkönsä Rosalie. Wanhalle Rouvalle jäi osittain epäselväksi, oliko kyseessä konsertti jossa oli selventäviä (?) puheita vai mikä, vaikka tiesinkin tipitarkkaan Fidelio-oopperan juonen. Ehkä olen liian kangistunut oopperafani.

 

 

 

Joo-o. Videot, joita heijastettiin lavan eri puolille, olisi voitu jättää suosiolla pois ja Outisen kaurismäkeläisen epäselvästi artikuloitu puhetyyli söi ajoittain sanoja pidemmissä puheosuuksissa. Wanha Rouva sivuutti nuo 'häiriöt' aina kun vain suinkin oli mahdollista ja keskittyi joko orkesteriin ja musiikkiin tai sekä orkesteriin että musiikkiin ja näyttelijöihin. Olihan teosta elävöitetty ja monin osin erinomaisestikin - mutta sanoisin että orkesteriosuudet, varsinkin se villi Leonore 3 -alkusoitto kesken kaiken (kun ’säveltäjä’ sitä pyysi..) oli mitä olin odotellutkin -  ja aika moni muukin, päätellen hurjista aplodeista!Villi Elävää, raisua, iloista ja mukaansatempaavaa taituruutta.