kalenteri

Täydellinen matka..


.. avasi Wanhan Rouvan syksyn eilen, keskiviikkona 6.9.2017. Alkusoittona siihen olkoon tämä Kantapöytä-ohjelma https://areena.yle.fi/1-4192398, jonka lähetys meni bussimatkani kanssa päällekkäin. Kun en ole vielä hankkinut kuulokkeita puhelimeeni, pelkkä kuva vain hermostutti. Nyt katsottuna totean, että hyvä, virkistynyt Kantapöytä. Erinomaiset vieraatkin.. jokainen.Silmänisku

 



Mutta matkahan alkaa matkasta. Ja päättyykin matkaan. (Valmistelut ennen ja jälkeen asia erikseen.) Eiliset liikennevälinematkat olivat alusta loppuun hauskat ja sujuvat (mm.  rennot kuljettajat), jopa viimeisin taksimatka Turun linja-autoasemalta kotiin oli pari euroa halvempi kuin yleensä, vaikka tapahtui keskellä yötä. Kotona olin yhdeltä. Edes täysikuu ei haitannut - vaikka nukkuminen bussissa oli heikkoa. Siihen nukkumattomuuteen vaikutti tietenkin voimakas tunnekuohu ja kaiken, illan koko kokonaisuuden miettiminen.

 



Päällimmäiseksi nousi se uskomaton hetki ja tunne, kun Sergei Prokofjevin Romeo ja Julia -koosteen ensi tahdit humahtivat Musiikkitalossa Wanhan Rouvan ympärille, se oli jotain sellaista minkä olen joskus ennenkin kokenut mutta joka liikuttaa joka kerran, joskus rajumminkin: tätä, tätä olen odottanut. Pulssimusiikkia, kuten olen asiaa selittänyt. Mutta Wanhan Rouvan pulssimusiikki ei aina ole samaa, se vaihtelee esimerkiksi sen mukaisesti millainen paastokausi on ollut elämysten välillä ja miten kokonaisuus muodostuu.

 

 


Illan maestro oli muokannut Romeossa ja Juliassa mukaan valikoitujen osien järjestyksen oman näkemyksensä mukaiseksi, ja vertaamatta sitä mihinkään muuhun, kenties useammin soitettuun kimaraan, tunsin henkilökohtaisesti että kokonaisuus oli raikas, kirkas. Seurasin sitä herpaantumatta. Mikä nautinnon määrä! Sydän

 



Paikka, jossa tällä kertaa istuin, avasi komean näköalan isoon, lavan täyttävään orkesteriin, kapellimestariinkin ja myöhemmin solisteihin. Orkesterissa näytti olevan paljon uusia, nuoria vt. vakanssilla soittavia, ja olipa keikkailijoita oopperaorkesteristakin.  Näkymää tosin en intensiivisesti halunnut seurata, mutta nyt on orkesteri katsastettu! Musiikkihan muodosti  pääosan.  NYT se on taas käsillä, RSO:n kausi. Kiitos!Cool

 Molemminpuoliset ♥ syvät kiitoksen Prokofjevin jälkeen♥



Kun Romeon ja Julian tarina päättyi hiljaisuuteen (Romeo Julian haudalla), Wanhan Rouvan varpaissa kihelmöi ja hengitys melkein unohtui - mutta sitten kapellimestarille ja orkesterille salista purkautuvat intensiivisen pauhaavat aplodit avasivat lumouksen lukon. 

 



Väliajalla, niin, kanssani oli entisen työmaani entisen tanssilinjan entinen johtaja joka nykyään toimii Helsingissä. Siis ennen konserttia ja väliajalla meillä oli vähän aikaa vaihtaa kuulumisia - tosin väliajalla Wanha Rouva taisi olla niin tärisevä (konkreettisesti!), että keskustelu saattoi jäädä pintapuoliseksi. Silmänisku

 



Konsertin päätti Bela Bartókin opera concertante (! jo kolmas tänä vuonna) Herttua Siniparran linna op. 11. Solistit, joita Wanha Rouva on saanut kuulla RSO:ssa aikaisemminkin, mezzosopraano Violeta Urmana (Wagner Tristan ja Isolde) ja basso Mikhail Petrenko (Shostakovitsh Babi Jar), ovat niin loistavia että heitä olisi kuunnellut pidempäänkin kuin sen tunnin, minkä Siniparran linnassa seikkailtiin. Niin erilaisia 'linnoja' on tänä vuonna ollut tarjolla, mutta tämä Bartók kyllä pesee Olavinlinnan Sallis-Linna-historiikin.  Loistavat solistit ja upeasti soittanut orkesteri Hannu Linnun johdolla antoivat mielikuvitukselle vauhtia tulkita tapahtumia, vaikka unkarinkieli aivan 'hebreaa' olikin. Tämäkin teos päättyi hiljaistakin hiljaisemmin, ihanat lopetuksetSydän.

 



Siniparran linnan musiikki on, vähemmän kuunneltuna ja esitettynä, oudompaa. Ainakin meikäläiselle. Olen kerran aikaisemmin pitkän musiikkielämäni aikana kuullut tämän 'livenä', mutta muistikuvani ovat aika hatarat, musiikista aivan olemattomat. Käsiohjelman mukana sai kyllä eilen hyvin toimitetun ja selkeän libreton, mutta Wanha Rouva ei ehtinyt sitä etukäteen lukea - enkä halunnut hukata musiikin tunnustelua lukemalla tekstiä konsertin aikana - toisin kuin vieressä istuvan rouvaduon se osapuoli joka rapisteli sivunkäännöissä - sitten kun olivat malttaneet lopettaa kesäkuulumisten vaihtamisen.. Argh!