kalenteri

Koettelemusten Parsifal..


.. mutta myös iloisten ja virkistävien tapaamisten, niiden 'oheisten' Parsifal. Konserttiesityksessä, johon varmaan suuri osa yleisöä oli kömpinyt lemmikkiemme, Karitan ja Matin vuoksi,  Wanha Rouva kyllä kuuli mainintoja Waltteristakin - jota vielä kutsutaan sukunimellä, "se Torikka".

 

 

 

TMJ:llä on ollut tapana festivaalin alkuun tyrkätä joku tällainen magneetti (muistammehan Jonas Kaufmannin♥ ja monet Mariinskit♥). Sali myydän nopeasti täyteen (1002 paikkaa), ja kun on kysymyksessä Turun kesä joka on yleensä elokuussa kaunis ja kuuma, silloin me istumme salissa kuin etelänmaiden helteissä yrittäen nauttia illan musiikillisesta annista. Suurin osa yleisöstä kun ei pääse istumaan 'virallisille', kuten vaikkapa lehtiin kirjoittaville kriitikoille varatuille, hyville paikoille! Silmänisku

Lavan takaosan vasempaan ylänurkkaan vaalealle seinälle heijastettu teksityskään ei palvellut tarkoitustaan, joten todella monenlaisia kokemuksia illasta varmaan syntyi.

 

 


Näin perjantaiaamuna muistellen eilinen, 4 tunnin Parsifal (plus kaksi noin 30 minuutin väliaikaa, yhteensä siis 5 tuntia) oli kyllä näiden ilmastoimattoman salin piinaesityskokemusten pohjanoteeraus. Ei ihme, että toisen väliajan jälkeen olikin vapautunut useita istumapaikkoja ja että orkesterilavaltakin oli eräs muusikko joutunut lähtemään kotiin. Tiedän myös ainakin kaksi lauantain päivänäytöksen lippunsa palauttanutta. Terveydelliset syyt, nääs! Vihainen

 

 

 

Järjestäjien on aivan turha valitella ilmastoinnin huonoutta, sillä vanhaan, rakennuksena suojeltuun  taloon ei saa mitään parannusta muutoin kuin hakkaamalla ison reiän seinään (sisäpihalle, varjon puolelle) ja/tai pitämällä salissa edes sitä vähäistä ilmastointia päällä koko kesän, kustannuksista huolimatta, vaikka orkesteritoimintaa talossa ei silloin olekaan.

Villi Ei muuta kuin UUSI KONSERTTITALO, vastaremontoidun kaupunginteatterin viereen Hämähäkkitontille! Olisi kerrankin Turulla kunnollinen kulttuuriylpeyden kokonaisuus  kaupunginkirjaston, ja viimeinkin maaliin saadun teatteriremontin ohella, johon siihenkin lopulta löytyi rahaa kaupungin budjetista.. Epävarma

 

 

 

Jos nyt kuitenkin tämän purnaamisen lisäksi vähän purkaisin oopperaesityksen tuottamia mielikuvia ja mielipiteitäni.. Silmänisku Solistit, joiden vuoksi oikeastaan lippuni olin ostanut, Matti ja Karita, lunastivat odotukseni laulullisesti, näyttelijöinä - ja henkilöinä. ☺ ♥ ☺ Pidin myös valtavasti Juha Kotilaisesta (Titurel) ja upeasta Parsifalista, Klaus Florian Vogt'ista.  Arvaan, että Waltteri Torikkaa (Amfortas) jännitti iso roolinsa,  ja se - sekä kokemattomuus - ehkä tekivät sen, että ääni oli vain kovaa ja kuuluvaa. Wanhan Rouvan meluherkät korvat olisivat kaivanneet hiljaisiakin nyansseja.. mutta kun en ole musiikkikriitikko, en nyt muista tarkalleen, miten paljon 'oikeassa oopperassa' niitä hiljaisia nyansseja on, kas kun oopperalavalla esitys tempaa mukaansa aivan toisella tavalla. (Wanhan Rouvan vapaaehtoinen ja poikkeuksellinen Mainos: lokakuulla 2017 alkaa lipunmyynti Suomen Kansallisoopperan ParsifaliinHyvä jota esitetään muutaman kerran toukokuussa 2018.)

 Vasemmalta: Matti Salmisen oikea käsi, Kundryn roolista irtautuva Karita Mattila, lämpöhalvauksen juuri välttänyt Klaus Florian Vogt, hämmentynyt Waltteri Torikka ja iloinen Juha Kotilainen jonka urakka Titurelina päättyi ennen muita draaman henkilöitä.

Taustalla osa CCA-kuoroa.

 


Orkesterin komeasti soittaneet vasket korostivat taas kerran sitä, että hyvin ja antaumuksella soittanut TFO:n jousisto on aivan liian pieni.  Samoin muutamia muitakin säätöjä olisi voinut tehdä, esimerkiksi kirkonkellojen kalkatus oli verrattavissa vaskisoitinten ylivaltaan: vähempikin olisi kuulunut. Silmänisku Mutta 'meidän Matti' ja 'Perniön likka Karita' plus vakaan ilmeikkäästi osansa laulanut Kotilainen sekä tenoritykki Vogt pelastivat paljon.