kalenteri

Rengasmatka Tku-Tre-Hki-Tku, 14 tuntia

Nuoren (6.12.1972) Sebastian Fagerlundin odotettu viulukonsertto, sen kantaesitys, oli tapahtuma josta oli etukäteen kohistu melkoisen paljon, skeptisesti jotkut ehkä ajattelivat että liikaakin – minä en, olin tykästynyt Bassen musiikkiin jo viimeistään Ignite-orkesteriteoksessa. KAIKKI ylistyssanat tästä konsertosta ovat paikallaan!Leveä hymy Tampere-talon teosesittelyssä sympaattinen säveltäjä vielä täydensi mediassa olleita luonnehdintoja, niin että kun esitys alkoi, me kaikki kuulolla olleet olimme virittäneet mielenkiintomme antennit oikeille aaltopituuksille.

Noin puolen tunnin mittainen konsertto, solistina häärinyt taituri Pekka Kuusisto ällistyttävästi viulustaan musiikkia houkutellen, repien, raastaen ja kutitellen sulautui Hannu Linnun hallitsemaan orkesteriin ja erottui myös sanoinkuvaamattoman taidokkaasti. En löydä riittävästi sanoja kuvailemaan kokemustani, olisi pitänyt taas kerran päästä konkreettisesti tallentamaan muistiin heti paluumatkalla  kaikki mielikuvat – mutta kun se läppäri on vielä kaupassa..

Aionkin mennä viettämään seuraavaa itsenäisyyspäivää (Basse 40 v! Suomi 95 v!) Helsingin Musiikkitaloon, jossa on seuraava mahdollisuus kuulla tämä konsertto.  RSO:n konsertissa sen esittää taas Pekka Kuusisto ja konsertin johtaa pörrötukka Santtu-Matias Rouvali jota on jo soviteltu Tampere Filharmoniaan Herr Vogelin seuraajaksi.

Viulukonserton vastaanotto oli huikea, en tullut laskeneeksi montako kertaa poikakolmikko kutsuttiin vastaanottamaan kiitoksia, mutta monta niitä oli, heillä oli hauskaa, samoin meillä jotka hakkasimme kätemme kipeiksi. Vuorovaikutusta rampin yli, yhteistä juhlaa!Hehe Kuuntelukaverini, joka tunnusti olevansa enemmän perinteisen klassisen musiikin nautiskelija, lupasi kuunnella Fagerlundin viulukonserton uudelleen monta kertaa, ostaa levyn.  Levytys onkin tulossa.

Tampere Filharmonian kauden avajaiskonsertin sinfonia oli Gustav Mahlerin Sinfonia nro 7 e-molli, ”Yön laulu”. No nuo nimitykset, niitähän on ja niillä lienee oma merkityksensä, Seiskassa on kaksi Nachtmusik -otsikoitua osaa (II, IV), Yömusiikkia siis, kaksi osaa viidestä. Sinfonian ensimmäinen osa on kuitenkin niin levoton että minä en ainakaan haluaisi sellaista yötäSilmänisku, kronologisesti eka osa voisikin olla ilta ja mikäpä siinä sitten. Sinfonia pistää orkesterin töihin – samoin kapellimestarin jolla varmasti kokonaisuudessaan oli illan rankin urakka, mutta miten uljaasti hänSydän urakkansa hoitikaan – orkesterin musisointia oli ilo seurata. Iso sali oli muutamaa paikkaa vaille täynnä, oli tultu avaamaan kausi ja aloittamaan syksy – sitten perjantaina voikin vielä lähteä mökille, näin kuulin vieruskaverien keskustelevan konsertin alkua odotellessa.

Siteeraan tässä säveltäjä Jouni Kaipaisen käsiohjelmaan tekemää hienoa  esittelyä, sen viimeiset rivit: ”Aina arvaamattoman Mahlerin sinfonian päätökseksi tällainen veto (ahdistuksen kääntyminen huolettomampaan suuntaan) on odottamaton, ellei suorastaan yllätyksistä suurin: ahdistus vain raapaisee sen pintaa, ja railakas meno täyttää käytännössä koko osan sydämestä koetun riemukkaasti. Päivä koittaa!”  -  Ajatella, joku osaa säveltää hyvin ja kirjoittaakin hyvin.

Läksin kotoa Turusta junamatkalle hyvissä ajoin iltapäivällä ja olinkin ensimmäinen konserttikuulija Tampere-talon aulassa.  Kaunis talo, kyllähän siellä viihtyy, sitä paitsi viulukonserton esittely alkoi jo klo 18.  Menomatkalla junassa valistin kolmea nuorta opiskelijaa Mikael Agricolasta, josta keskustelivat, mutta josta perustiedot olivat kaikilla hukassa, esim. minkämaalainen Agricola oli! Varsinkin Ruandasta lähtenyt nuorukainen oli erittäin kiinnostunut tiedoista ja varmaan menee katsomaan Turun vanhan Akatemiatalon seinässä olevaa kylttiä, joka julistaa Agricolan siltä paikalta lähettäneen maailmaan ensimmäisen suomenkielisen kirjan vuonna 1542 – muistin kyllä tapahtuman sataa vuotta aikaisemmiksi, mutta vuoden 2012 perspektiivistä sillä ei liene kovin suurta merkitystä, sillä on että kaikki tuo tapahtui Turussa,  470 vuotta sitten!

Paluumatkalla Helsingissä pelasin minuuttipeliä – ja hävisin.Vihainen Olin vasta liikennevaloissa Sokoksen kulmalla kun klo 24-bussi starttasi Kampin montusta. Jos Man- eikun Pendolino ei olisi jäänyt asemalla kauimmaiseen laituriin ja jos se ei olisi ollut 2-3 minuuttia myöhässä, olisin ehtinyt! Olin kuitenkin ennakoinut tilannetta, joten aika montussa kului melko rattoisasti  lukiessani Michael Cunninghamin kirjaa Tunnit. Kotieteisessä olin 03.50. Tavanomainen rutiini seuraavaksi: sanomalehdet ensin ja nukkumaan sitten, klo 5. Yläkerran nuorisokin oli joko poissa tai nukkumassa, joten Wanha Rouva sai korvattua edellisen yön univajeen..

Ensi viikonloppuna sitten oopperaa kaksin kappalein. Palloministerikin on juuri julistanut että Kansallisoopperan ja Kansallisteatterin rahoitusta nipistetäänVihainenSurullinen(tässä kohtaa iski itsesensuuri)..

Kirjoita uusi kommentti: (Napsauta tästä)

123kotisivu.fi
merkkiä jäljellä: 160
OK Lähetetään.
Katso kaikki kommentit

| Vastaa

Uusimmat kommentit

26.11 | 21:25

Kiitettävä(n pituinen) vyörytys. Luettava uudestaan ajan - vaan ei tupakin - kanssa. Antoisa enimmäkseen 'vain' Tampereen konserttitarjonnan varassa elävälle.

...
16.11 | 23:45

Ihana ja kaunis ja loistava kommentti illasta. Valitse joku tai kaikki,jokainen kumminkin on totta. Koska alat kerätä yhteen kirjaan nämä mus.talo elämyksesi.

...
11.11 | 10:17

Mukavampi se on salissa istua 'jaktoilla' kuin bussiasemalla odottamassa sinne huitsin nevadaan melkein päätymistä. :)

...
20.08 | 12:22

Vuonna 1956 Suomen ooppera otti nimekseen Suomen Kansallisoopperan. Gooletin, kun jäi kaivertamaan 🤔

...
Tykkäät tästä sivusta
Hei!
Kokeile tehdä oma kotisivu. Minäkin tein! Se on helppoa ja sitä voi kokeilla ilmaiseksi
ILMOITUS