Olen tämän alkuviikon miettinyt viime sunnuntain Helsingin Juhlaviikkojen konserttia ja suhteuttanut kokemukseni mielikuvia kolmeen edelliseen, keskenään niin erilaiseen juhlaan (Vaasa/Korsholman
juhlat/Lintu, M-talo/Wagner/Salonen, M-talo/Lintu, Lehtipuu, Piau)
Gewandhausorkesterin
visuaalinen, taidollinen, musiikillinen kuva oli upea. Koskettavia hiljaiset pianissimot, soittajien taito, Chaillyn mielenkiintoiset "lintumaiset" pitkät tauot teosten osien välillä. (Kuka sanoo ettei Musiikkitalossa kuulu!?) Massiivinen pauhu, kyllä lähti!
Mutta huomasin pitkin iltaa muistavani Chaillyn sydänongelmat. En oikein saanut kiinni Mahlerin Kutosen (Sinfonia nro 6 a-molli) eka osasta, huomiota kiinnitti muusikkojen taituruus, mutta toisin kuin Tristanissa jonka musiikki
ja esitys kokonaisuudessaan imutti niin että olisin ollut valmis kippaamaan väliajatkin roskikseen, nyt Gewandhausorkesterin Mahler tempasi Mahlerina mukaansa vasta teoksen edetessä.
Pelkäsin myös, että edellisen illan Mendelssohn-konsertin jälkeen orkesteri+maestro eivät sunnuntaina pysty antamaan 110% täysin toisenlaisella ohjelmalla. - Ajatus siis harhaili..
Messiaenin Et expecto ressurrectionem mortuorum oli liian vaskipitoinen L-parven kolmannelle riville, kirkkaat äänet löivät korville, YouTubissa teos kuulostaa paljon pehmeämmältä,
levyä en omista.
Kaiken kaikkiaan sellainen kokemus, etten oikein tiedä, millainen. Oli hienoa olla mukana maailmanluokan orkesterin konsertissa jonka ohjelmakin oli sitä toivelaulu-osastoa,
mutta jotain fiilistä jäin kaipaamaan. Tuttuja tyyppejäkö? Ei lavalla, mutta kyllä niitä näkyi väliajalla ihan riittävästi, heitä joiden oletinkin siellä olevan ja myös uusia yllätyksiä
joihin tutustuin.
Niin tai näin, odotan kyllä syyskuun alkua lievästi kiinnostuneena, silloin alkaa berliiniläisten marraskuun konsertin lipunmyynti. Vaikka ohjelma onkin sillisalaattia,
Sir Simon kiinnostaa. Hän teki minuun unohtumattoman vaikutuksen vuosia sitten Finlandia-talolla johtaessaan kolme Sibeliuksen sinfoniaa ilman partituuria, hyvin sibeliaanisesti (?). Birminghamin orkesteri oli silloinen bändi.
Jännitin koko paluumatkan ajan, että koska alkaa se säätiedoissa Turun alueelle luvattu rankkasade, kassissa kyllä oli vaihtokengät sandaalien tilalle, otin riskin enkä vaihtanut
kenkiä. Selvisinkin kotiin kastumatta. Kun ei yhtään nukuttanut, editoin kuvia keskellä yötä ja vasta kahden maissa rupesin vääntäytymään sänkyyn. Silloin repesi sade! ja ukkonen! Vettä tuli
valtavasti (uutisten mukaan melkein 70 mm muutamassa tunnissa). Kaupungilla olivat viemärit menneet tukkoon monessa kohtaa. Vaan tämähän on nähty jo ennenkin.