.. kun Wanha Rouva tasoittaa elämyselämää tavalliseen arkeen. Viikonlopun lauantai 18.8. ja sunnuntai 19.8. ovat antaneet musiikkia ja kaikkea mitä musiikkiin voi liittyä,
melkein enemmän kuin pystyn käsittelemään enkä koskaan voi sanoin ilmaista kaikkea mitä sisimmässäni nyt myllertää. Eikä tarvitsekaan.
Lauantain
ohjelman alle jäi Turun Musiikkijuhlien päätöskonsertti, mutta ei hätää, se uusittiin Helsingin Musiikkitalossa sunnuntaina. Onneksi. Onnekseni!
Richard Wagner
, lauantai-illan valtias musiikin valtakunnassa, musiikin ja musiikkielämysten. Tristan
ja Isolde, Kuningas Marke, Brangäne, Kurwenal.. Radion Sinfoniaorkesteri, konserttisali, taustavideossa avautuva lisäulottuvuus, solistien harkittu liikkuminen niin lavalla, korkeilla yläparvilla - myös kuoro, käytävillä,
kaikki ilmaistut ja myös tukahdetut tunteet, tunnelmat, korvaa hellivän ja/tai raastavan musiikin hehkuva hiljaisuus ja pauhu, tietoisuuteen kohoava onnellisuuden ja riemun tunne siitä että saan olla mukana ja elää tämän
kaiken.
Tuota kaikkea näkemääni ja kuulemaani hallitsi
musertavasti ja taidolla eläytyen - melkein valtavaan kokonaisuuteen kadoten - tukka hulmuten kapellimestari, olympiasoihdunkantaja Esa-Pekka Salonen. Meidän EP.
Solistien kuningatar Violeta Urmana, kuningas Matti Salminen – ja prinssit Ben Heppner, Jukka Rasilainen ja prinsessa Michelle DeYoung.
Minun suosikkejani. Kaunisääninen nuori merimies Tuomas Katajala. Kaikessa tässä – ehdottomasti - rakastettavan menninkäisen Peter Sellarsin ohjaus,
hänen joka myös ohjasi koskettavasti Kaija Saariahon Kaukaisen rakkauden.
Vaikeimmin sain kiinni Bill Violan videosta, vaikeasti siksi, kun kaikkea muutakin tuli vastaan
niin paljon. Huomaan nyt jälkeenpäin, että keskityin eniten musiikkiin ja lavatapahtumiin ja taustan video tuki kokonaisuutta loistavasti. Omaa keskittymistä oli koko ajan ohjattava vuorokatseluun!
Backstagen onnelliset ja hikiset tunnelmat olivat – niin kuin ennen.
”Still going strong”.
Sunnuntain Régne, Amour –konsertti oli iloisuudessaan ihana vastapari edellisen illan draamalle ja
paatokselle - surullekin. Jukka Tiensuun nerokas uutuus Mora Topi Lehtipuun kujeilemana herätti yleisön huomaamaan että mitähän vielä tuleekaan.. Väliajan
haastattelu antoi lisätietoja teoksesta.
Mora on kuultavissa ja katsottavissa tästä: http://yle.fi/radio1/radio_soitin.html?channel=radio1&clip=1639329.
Musiikkitalon lava, kaunis kuin koru, valkoinen lattia, puolipyöreästi sijoitettu orkesteri, erinomainen Suomalainen barokkiorkesteri, Helsingin kamarikuoro, valloittavat,
loistavat solistit Topi Lehtipuu ja Sandrine Piau sekä kaiken tuon kokoava ja kaikessa mukana elävä kapellimestari Hannu Lintu. Meidän Hannu.My MagicFinger.
Oli ilo olla kuulemassa Herr Vogelin eka kertaa barokkimusiikin johtajana (lasken tässä Turun konsertin kenraaliharjoitukseksi,
sorry), myös hänen ensiesityksensä Sibeliuksen Kullervosta Tapiolassa syksyllä 2010 oli intensiivisyydessään mieleen jäävä.
Helsingin
Juhlaviikkojen motto ”2012 syytä altistua uudelle” on aika hyvä, omassa vastaanottokyvyssäni ei kyllä nyt ole näiden kahden ”syyn” jälkeen hetkeen muuta tilaa kuin ensi sunnuntain G-M-M –konsertille
(Gewandhausorchester-Messiaen-Mahler), sitten on jo lepuutettava sydäntä ja korvia, ainakin 6.9. saakka..
Eilinen, maanantai, kului kuin jossakin tajunnan tuolla puolen, yöunetkin olivat jääneet lyhykäisiksi endorfiinien jyllätessä maksimiteholla. Mutta viime
yö, se taisi tasoittaa hiukan: nukuin keskiyöstä tänään iltapäivään klo 13, välillä vain aamun lehdet silmäillen ja ikkunan avaten.
Tristan ja Isolde kuunneltavissa Areenassa (341 minuuttia, ei kannata säikähtää!) http://yle.fi/radio1/radio_soitin.html?channel=radio1&clip=1594508 noin kuukauden ajan, suosittelen!
Väliaikakeskustelut avaavat mukavasti teosta meille maallikoillekin.
P.S.
Tristan ja Isolde -taltiointi esitetään Yle Teemalla loppiaisena 2013.