kalenteri

Mistä löytäisin hoikan tenorin?

Metropolitan-ooppera luottaa musiikin voimaan, eikä turhaan. Elokuvateattereihin välitetty Richard Wagnerin Tristan ja Isolde Metin 50-vuotisjuhlakauden näytäntönä oli vaikuttavuudessaan tähtiluokkaa, kuinkas muuten, jokainen solisti oli TÄHTIHyvä, ihan jokainen, vain häivähtävän hetken Wanha Rouva mietti, olisiko elämyksestä tullut kestämättömän ihana jos Tristanin ulkoinen hahmo oli ollut esim. Jonas Kaufmannin kaltainen.. Viiden tunnin aikana, elokuvateatterin hiukan epämukavilla, pitkäjalkaisille tarkoitetuilla pehmustetuilla penkeillä istuessa kaikenlaista saattaa tulla mieleen.

 

 

Mutta kaikkien turhanpäiväisten(kin)  ajatusten takana/alla/päällä /ympärillä Tristan ja Isolde –oopperassa jyllää ja iholle hiipii nerokas, järkyttävä, koskettavan kaunis, mahtava, imuttava musiikki joka ei päästä pakoon. Se tunkeutuu sisimpääsi. Ja pysyy siellä.Sydän

 

 

HämmentynytKaipaan/kaipasin hiukan Kansallisoopperan toukokuista Tristania jonka aikana olin vielä enemmän musiikin kanssa kahden.Rakkaus Ja muutenkin..

 

 

Wanhan Rouvan silmät rekisteröivät kyllä Metropolitanin nerokkaan lavastuksen, taidokkaat laulajat, tyylikkään ohjauksen – ja sitten taas huokaan musiikin otetta. Metropolitanin loppukiitoksissa huomaan, että kamerani on jäänyt kotiin, ei se mitään, kummallisesti sumentuneilla silmillä en olisi pystynytkään tarkentamaan yhtään mihinkään.Hämmentynyt

 

 

Tämä näyttämöllepano: pelkistetty, harmaa, iso sotalaiva, miehillä sotilasunivormut, Isoldella ja Brangänellä tiukan asialliset kävelypuvut, todentuntuinen myrskyävä meren aallokko heijastettuna kuvina näyttämön taakse, kaikki se jättää tilaa musiikille ja tuo ihanasti esille laulajien taidot. Siitä alkaa matka, meille kaikille.

 

 

Vain Tristanin kuoleman loppuhetket, siinä näyttämötoteutus tuntuu pitkitetyltä, ehkä just niiden hetkien aikana rupesin kaipaamaan kaunista tenoria kiemurtelemaan kuolontuskiin. Toisaalta, Kurnewalin ystävyys Tristaniin näkyy ja kuuluu loppukohtauksessa koskettavasti, solistin (Jevgeni Nikitin) hieno Metropolitan-elokuvaensiesiintyminen!

 

 

Isolde, häntä odotetaan kuuluisaan loppukohtaukseen tuskallisen pitkään, Tristan hourailee lavalla eri tavoin, ja sit yks kaks Isolde onkin siinä mutta Tristan-parka ei sitä enää tiedä. Isolde viiltää ranteet auki, jää sivummalle odottelemaan loppua/loppuansa, kuningas Marke saapuu surullisena hyvästelemään ystävänsä Tristanin kuultuaan, mitä oli juoniteltu hänen tietämättään. Isolden lemmenkuolo (Liebestod) lipsahtaa ohi oudon kesynäHämmentynyt Tristanin pitkän ja hoippuvan kuolonkamppailun jälkeen..

 

 

Sinänsä ruotsalaisen Nina Stemmen Isolde oli mielenkiintoinen. Hänen kasvonsa – joita Met-elokuva lähikuvissakin hyvin esitteli – oli ohjelmoitu tunnemyrskyn eteen/päälle. Muistelen, että viime kevään Elektrassa Stemme ilmaisi avoimemmin tunteita ja tuskaa. Nina Stemmen kasvot ovat ilmaisukykyiset silloinkin kun ovat naamio. Ääni on koko ajan jumalainen, ohjauksesta sit riippuu miten näitä taiteilijan elementtejä käytetään lopputuloksen hyväksi.

 

 

Metropolitanin oopperataltioinneissa on aina kiinnostavaa myös väliaikahaastattelut, joita tässä produktiossa supernopeasti hoiteli Deborah Voigt, samoin väliaikakuvissa näytetään se valtava, kirjaimellisesti kulissientakainen työ, jota oopperaesitys tarvitsee. Kaikki väliajalla äänessä olleet taiteilijat ylistivät myös Metropolitan-orkesteria, sitä kehuttiin yhdeksi tärkeäksi solistiksi ja toisaalta, laulusolistien luotettavaksi tueksi. 

 

 

Valitettavasti taas kerran elokuvaoopperassa kuulijat/katsojat kuvittelivat, että heillä on oikeus väliajalla suureen ääneen kommentoida esitystä tai vaihtaa muita omia kuulumisiaan niin, että he, jotka haluavat kuunnella nopesti artikuloivan Ms. Voigtin ja haastateltavien puhetta, joutuvat usein arvailemaan, mitä tuli sanotuksi – siis valkokankaalla.. Tunteellinen Wanha Rouva ihmettelee myös, miten joku voi pälättää pikkuasioita heti kun viimeinen sointi valkokankaalla on hiipunut – nimenomaan sellaisen oopperan kuin Tristanin jälkeen, Tristanin, joka on ”kovaa kamaa” ensimmäisestä äänestä viimeiseen äänettömyyteen.Epävarma

 

 

Tämän esityksen musiikillinen johto Metropolitanissa oli Sir Simon Rattlen hyppysissä, hänkin rupeaa olemaan, hm, ikääntynyt, kertovat väliajan lähikuvat. No, nippanappa yli 60 v. Muistan hänet henkilökohtaisesti siltä ajalta kun hän johti Finlandia-talossa kolme (?) Sibeliuksen sinfoniaa – ilman partituuria. Hämmästelin silloin (Berglund-aikaan), että miten ulkomaalainen kapu oli niin Sibbaan perehtynyt. Noh, siitä on jo aikaa (kymmeniä?) vuosia ja myöhemmin Rattle on kunnostautunut myös Sibelius-kapellimestarina.

 

 

Lauantai-iltapäivän teatteri-istunnosta Wanha Rouva kompuroi vaatenaulakolle ja sieltä kauppatorin Heselle ostamaan iltapalaa (Megaburger☺).. Perusolotila ei oikein tahdo palautua. Vieläkään, tätä purkausta sunnuntai-iltapäivällä tarkistaessani. - Jos Wanha Rouva sattuisi nyt olemaan uudella mantereella, yrittäisin sovittaa aikatauluuni Metin Tristanin..

 

 

Finnkino: Kausi alkaa juhlavasti Mariusz Trelińskin ohjaamalla ja Simon Rattlen johtamalla uudella Tristanin ja Isolden produktiolla.  Australialainen tenori Stuart Skelton elokuvateatteriesityksissä nähdään nyt ensimmäisen kerran.

Kapellimestari: Simon Rattle. Ohjaus: Mariusz Treliński; Lavastus: Boris Kudlicka; Puvut: Marek Adamski; Valot: Marc Heinz; Heijastuskuvat: Bartek Macias; Koreografia: Tomasz Wygoda.

Rooleissa Nina Stemme (Isolde), Stuart Skelton (Tristan), Jekaterina Gubanova (Brangäne), René Pape (kuningas Marke), Jevgeni Nikitin (Kurwenal).

Kirjoita uusi kommentti: (Napsauta tästä)

123kotisivu.fi
merkkiä jäljellä: 160
OK Lähetetään.
Katso kaikki kommentit

| Vastaa

Uusimmat kommentit

21.05 | 13:04

Sitä on noissa kapellimestareissakin kaikenlaista ulkopartituurillista hörppijää ja viheltäjää. Tarttis tehrä jotain. Myötätuntoni on puolellasi.

...
05.05 | 23:11

Myöhästyneet syntymäpäiväonnittelut täältä! Siis "erään syntymäpäivän" vastikään viettäneelle seuralaiselle! Terv. Krooninen muuttolintu, konsertin missannut.

...
27.02 | 20:20

Juu kiitos muuten kyllä, mutku se Turun konserttisali on niin korva-epäystävällinen, etten voisi käydä kuuntelemassa niin antautuen kuin Musiikkitalossa.. ☺

...
27.02 | 19:57

Sinut pitäisi palkata TS-urheilulehteen kirjoittamaan paikallisen orkesterinne konserteista tällaisia eläväisiä kuvauksia, jotka taviskin myöntää osuviksi.

...
Tykkäät tästä sivusta
Hei!
Kokeile tehdä oma kotisivu. Minäkin tein! Se on helppoa ja sitä voi kokeilla ilmaiseksi
ILMOITUS