Olen tänään - hellelukemissa - tarponut tuntikausia, vähän kierrellen harvinaisempia reittejä, Turun läntisessä kaupunginosassa suuntana Logomo, paikka josta
jossakin vaiheessa kuviteltiin saatavan konserttisali Turkuun. No joo, sähköisesti vahvistetun musiikin tilana Logomo näyttää konsertteja keräävänkin. Vaan ei akustisen musiikin.
Mennäänpä siis kuuntelemaan ja kannustamaan 16.8. Hämähäkkitontille Kaupunginteatterin viereen Taiteiden yön konserttia, jossa 2 suurta miestä
innostavat kaupunkilaisia menemään ”Läpi harmaan kiven”! Turun filharmoninen orkesteri, kapellimestari Leif Segerstam ja konserttisaliasiasta jo vuosia meteliä pitänyt ”meidän Matti”
, basso Salminen. (Koskas ne kuntavaalit ovatkaan?)
Mutta siis, tänään on ollut
Logomossa toiseksi viimeistä päivää auki Turun museokeskuksen valokuva-arkistosta koottu näyttely, Turku-valokuvia 1800-1900 -luvuilta. Olipa ihana! Väljää, historiallista, selkeää kaupunkikuvaa tarjolla.
Auransilta, joka oli monessa kuvassa, saa näinä päivinä Läntisen Rantakadun risteykseen liikennevalot! En halua ajatellakaan,
minkä ruuhkan ne aiheuttavat ja millaisia läheltäpiti-tilanteita syntyy, sillä suomalaisethan ajavat päin punaisia… Valot ovat väärässä paikassa
, jos turha Kirjastosilta rakennetaan, sen risteyksiin valoja tarvitaan. Olemme tottuneet vaeltamaan ja ajelemaan fillarilla rantoja pitkin sillalta toiselle emmekä muista varoa Rettiginrinteestä alas kirjastoon
päin viilettäviä pikapyöräilijöitä. Kuka korvaa törmäysvahingot? Kysyn vain. Jos siis grynderityhmyys voittaa ja silta tehdään.
Mutta Logomon
näyttely, olihan se ihan katsottava, olisin kyllä halunnut nähdä vielä enemmän vanhoja valokuvia. Näistä kuvista moni oli niin vanha, että ihmetellä sopii, miten valokuvauksen taito ja halu tallentaa ajankuvaa
on ollut korkealla tasolla jo satoja vuosia sitten.
Logomossa olen käynyt nyt 3 kertaa.
On se liian kaukana ilman omaa autoa kulkevalle huonojalkaiselle tapahtumien osallistujalle. Kesällä on ihan jännittävää kulkea Rautatiesiltaa ja katsoa kaupunkia harvinaisemmasta vinkkelistä, mutta talvella - senkin muistan,
reitti on liukas, pimeä – puh!
Hyvä niin, että röykytysmusiikille, jota on kuunneltava korvatulpat korvissa, on oma areenansa. Miten muuten käy Artukaisissa olevan hallin?
Mikä sen nimi nyt onkaan? Elysée-Areenan on HK-makkara tainnut ohittaa? Tai joku.
Tahtoo kuitenkin Samppalinnan maauimalan
alle kallioon louhitun oikean konserttisalin! Tsemppiä, isot pojat, Matti ja Leif!
Tämän viikonlopun aikana Turussa on vietetty kaupunkifestivaalin Down by the Laituri (DBTL) 25-vuotisjuhlia. Päivällä oli vielä suhteellisen siistiä keskikaupungin kaduilla, mitä lienee huomenna, sunnuntaina,
kun tänään rähjätään festivaalin viimeistä iltaa ja yötä? LISÄÄ ROSKIKSIA! Niitä näkyy kaupungilla hämmästyttävän vähän
ja ei noita rutistettuja juomaltökkejä tai hampurilaispapereita nähtävästi jakseta viedä niihin roskiksiin joita esim. on bussipysäkeillä.
Jep. Puolentoista
viikon kuluttua Vaasaan, Korsholman musiikkijuhlien päätöskonserttiin Vaasan kirkossa. Tsirp!
Jälkikirjoitus sunnuntaina. Radiouutisen mukaan koko Lounais-Suomea on ravistellut kova ukkonen viime yönä. Olihan se ennustettavissa jo päivällä, helle oli niin painostavaa.
Illan mittaan tumma pilvikatto levisikin taivaalle ja pimensi koko kaupungin.
Istuin keskiyöllä olohuoneen ikkunan vieressä melkein tunnin ja katselin ulkona leimuavaa valoa joka tasaisin väliajoin kirkasti pilvimassan ja pihan puut
joita tuuli riepotti. Jyrinä kuului kuin vaimentimien takaa ja oikeat sahalaitasalamatkin rupesivat leiskumaan vasta pitkän ajan kuluttua. Isot vesipisarat ropisivat ikkunalautaan, tuli helpottava olo ja nukkumaankin onnistuin lopulta oikein hyvin,
korvatulpat tiukasti korvissa.
DBTL:n viimeinen konsertti (Dingo) oli jouduttu turvallisuussyistä keskeyttämään vain parikymmentä minuuttia alkamisen jälkeen. Ja kapakkojen sisätilat alkoivat pullistella?
Nyt
paistaa aurinko, ujosti tosin, mutta kuitenkin.