kalenteri

Lyhyet musiikkijuhlat

 

Lyhyestä virsi kaunis.  Onko näin? Hallitsemattomalla ja harkitsemattomalla  yleisömäärän kasvun tavoittelulla voi olla vastakkainenkin tulos: ne (me) jotka uskollisesti ovat täyttäneet klassispainotteisten konserttien katsomot, eivät enää ehkä suostukaan maksamaan lipuista konsertteihin, joista – oman sielunrauhan säilyttämiseksi – on lähdettävä kesken pois. Kun tarpeeksi kauan venytetään ohjelmia kevyeeseen suuntaan, tulevat vastaan muut, jo olemassa olevat kevyet musiikkitapahtumat ja voilà! ne Suomen vanhimmat musiikkijuhlat ovatkin kadonneet kesän tapahtumakartalta.Epävarma

 

 

Toiminnanjohtaja tunnustaa jo kesällä 2014 sanomalehtihaastattelussa: ”Markkinointia voi ehdottomasti parantaa. Kysymys on, miten pääsisimme jokaisen turkulaisen kotiin, jotta kaupunkilaiset ottaisivat festivaalin omakseen. Olemme keskustelleet, voisiko Turun kaupungin kanssa olla entistä läheisemmin tekemisissä.”  -   No, tuo jälkimmäinen on kuulemma jo toteutunutkin..

 

 

Mutta muuten, turkulaisten kotiin pääseminen. Miten olisi,  jos vaikka solmittaisiin (ellei ole solmittu?) hyvät henkilökohtaiset suhteet Turun Sanomiin, määrättäisiin musiikkijuhlaorganisaatiosta joku ”pää pölkyllä” vastaamaan siitä, että juhlien aikana joka päivä aviisissa olisi muutaman rivin pikku palsta, jossa musiikkijuhlien logon tai muun samanlaisen tunnuksen alla kerrottaisiin luettelona, mitä päivän aikana on tarjolla ja mitä muutoksia on tullut ennakko-ohjelmiin!? Samoin voisi lehtikritiikkien otsikossa olla TMJ-mainos, niin että jutut erottuisivat mainoksista ja kaikenmaailman elokuva- ja kirjaesittelyistä..  

 

 

Olisi esimerkiksi ollut ihan mukava tietää, että Tuomiokirkon Key Ensemble –konserttiin oli lisätty Mikko Heiniön sävellys, jonka Heiniö oli säveltänyt hiljan edesmenneen Einojuhani Rautavaaran muistolle tai että sekä ennen avajaiskonserttia että ennen Mariinskin ensimmäistä konserttia Turun pääkirjastossa piti musiikki- ja kulttuuriaiheiset  esitelmät intendentti Tuulikki Närhinsalo. Kirjastoon olisi enempikin mahtunut kuulijoita. Tai että..

 

 

”Perusyleisö ja korkealaatuisten klassisen musiikin konserttien järjestäminen on meille todella tärkeää.” (23.8.2014) - Niinku tavallaanTapio Rautavaaraa  ja viihdesävelmiä Domissa? Tavallaan. Niinku.

 

 

Wanhalla Rouvalla oli tänä vuonna lyhyet musiikkijuhlat, vain 1,5 konserttia, niinpä avajaisten pettymystä tasoitteli tiistaina venäläisen orkesterin osseettikapellimestarin johdolla esittämä venäläinen musiikki.

 

(Wikipedia: Osseetit ovat Kaukasuksella elävä kansa. Osseetit puhuvat iranilaisiin kieliin kuuluvaa osseetin kieltä. Suurin osa osseeteista asuu Venäjään kuuluvan Pohjois-Ossetian alueella, mutta heitä asuu myös muualla Venäjällä, Pohjos-Ossetian eteläpuolella Georgiassa ja siihen virallisesti kuuluvassa, mutta de facto-itsenäisessä Etelä-Ossetiassa. Nettilainaus: Vaikka Valeri Gergijev onkin syntynyt Moskovassa, hän on kansallisuudeltaan osseetti. Aikuiseksi hän varttui Pohjois-Ossetian Ordzonikidzessa eli nykyisessä Vladikavkazissa.)

 

 

Tshaikovski: Romeo ja Julia, alkusoittofantasia;  

Shostakovitsh: Sellokonsertto nro1 Es;  

Musorgski: Näyttelykuvia.

 

Näyttelykuvien orkestrointi Ravelin, tieto ei ollut käsiohjelmassa, kysellä piti. Ylimääräisestä en saanut kiinni, tuttua oli mutta mitä, Ravelia? Debussytä?

 

 

Mariinskissa oli konserttimestari vaihtunut, iät ajat etupultissa soittanut herrahenkilö oli luovuttanut paikkansa nuorelle naiselle. Vasket olivat ”rautaa” tälläkin kerralla, edes valtava volyymi ei rikkonut Wanhan Rouvan korvia rivillä 19, sillä sointi oli kaunista..

Shostassa käyrätorven äänenjohtaja/soolocornisti  (?) kunnostautui erityisesti! Lyömäsoitinten pamaukset Musorgskissa tulivat todella tehokkaasti ja jotenkin jäsentäen koko massiivista musiikin pauhua.