Piiri harvenee. Aamun lehti kertoo, että yksi Turun monipuolisimmista kulttuuripersoonista on kuollut.
Martti Parkkari, Turun konservatorion musiikin teorian ja historian lehtori vuoteen 2003 saakka, myös säveltäjä,
musiikkiesitelmien pitäjä, Suomen Wagner-Seuran perustajia, tulisieluinen Martti! Meitä kahta yhdisti saman työpaikan ohella jonkinlainen outous - ehkä - jonka
minä ainakin koin henkilökohtaisena elämänplussana, meitä yhdisti myös Wagner, konservatorion opiskelijoille ja opettajille järjestetyt oopperamatkat Helsinkiin, sellaiset puuhat normaalin työ-työn lisäksi. Vaikka viime vuosina tapasimme vain sattumalta ja vain hyvin harvoin, Martti on ollut aina yksi entisen elämäni tärkeitä hahmoja.
Soittimessani pyörii parhaillaan eräs tallenne (20.2.1999), joka alkaa Parkkarin orkesterisävellyksellä
Gaia, lienen saanut sen Martilta itseltään, sillä esittäjät ovat Turun kaupunginorkesteri ja kapellimestari Hannu Lintu, tuote ei ole yleisessä jakelussa ollut!
Levyllä on muutakin musiikkia (Mozartissa solistit Vesa-Matti Leppänen & Janne Kannas, Sibelius), äänitys tehty konservatorion Sigyn-salissa. Hieno levy! Gaian
soisi kuuluvan taas jossakin konsertissa, se on noin 13 minuuttia soivaa musiikkia, helppo sijoittaa ohjelmaan ja hyvä kuunnella..
Sitten hurmaavat säveltäjäveljekset
Wilhelm Kvist ja Martti Parkkari, oppilas ja opettaja, levyttivät sävellyksiään, 17-64 on levyn nimi. Toinen oli silloin 17-vuotias, toinen 64, 
kai sen heti nimestä ja levykannesta huomaa? Levynjulkistus tapahtui konservatoriolla ja Wanha Rouva sai kunnian olla työmaan puolesta kukkaistyttönä (
), napsin myös muutaman kuvan, tietenkin. Jokaisesta myydystä levystä ohjattiin Amnestylle 1,40€, mikä osaltaan kertoi Martin (ja Wilhelmin) humaanista persoonasta. Toivottavasti levyä myytiin paljon.
- Äänitteen yhdeksän kappaletta on omistettu eri maiden erilaisille kulttuuripersoonille, listassa on henkilöitä kuten Timo Hanhinen, Hannu Taanila, Sofia Gubaidulina, Anna Politkovskaja jne.
Levyhyllyjäni nopeasti penkoessa löysin äskeisten
lisäksi Sigyn Horn –nimikkeellä tallennetun CD:n, siinäkin on yksi Martti Parkkarin sävellys, Paraabeli, esittäjät Turun konservatorion uljas käyrätorvikvartetti Tuomas
Harri, Iikka Ojala, Mia Kuczynski ja Kalle Kataja.
Kaikki tuo edellä oleva on vain kankeaa, kalpeaa ja yksinkertaista luetteloa. Sitä miten, missä ja miksi Martti oli niin merkittävä ja harvinainen persoonallisuus, sitä on vaikea sanoilla kuvata. Surullisena vain tajuaa
maailman kalpenevan ja kutistuvan joka kerta, kun joku näistä värikkäistä, lahjakkaista katoaa ulottumattomiin
, Brünnhilde kaipaa
.