Tämän päivän aivan alkuperäiset suunnitelmat muuttuivat. Piti oleman yhtä ja varsinkin sitä toista, mutta nyt kävi niin, että Wanha Rouva läksi yksin seikkailemaan hikisten
maratonjuoksijoiden sekaan. Tietämättä tarkkaan, mitkä väylät ovat auki, sillä Paavo Nurmi –maraton juostaan pitkin ja poikin Turun kaupunkia ja bussit ja muut saavat luvan väistää ennalta arvaamattomille
poikkeusreiteille tuhansien juoksijoiden vuoksi. Kunpa näkisin sen pävän, että henkinen kulttuuri tukkisi kadut samoin..
Maraton-alkuverryttely Wäinö Aaltosen museon kohdalla Itäisellä Rantakadulla.
No, huvinsa kullakin..
Mutta koska Wanhan Rouvan ihan alkuperäinen, sovittu suunnitelma/kutsu meni viime tipassa
mönkään, läksin kuitenkin liikkeelle ja uusitun Museokortin innoittamana suunnistin Wäinö Aaltosen museoon, tuttavien kesken Wäiskiin (tai WAMiin). Olin lähes ainoa museokävijä klo 11.40, mikä ei tietenkään
meikäläistä haitannut. Alustava taidenäyttelyn silmäily onkin hyvä tehdä väljemmissä maisemissa.
Museon
näyttelytilat täytti Mansikkapaikka:
Wäinö Aaltosen museon täyttävässä kokoelmanäyttelyssä
on esillä laaja skaala Wäinö Aaltosen teoksia, uusimpia kokoelmahankintoja, vanhoja tuttuja suosikkiteoksia sekä vähemmän nähtyjä aarteita Turun kaupungin taidekokoelmista: veistoksia ja installaatioita, maalauksia,
grafiikkaa ja valokuvia yli seitsemältäkymmeneltä taiteilijalta.
Minusta erittäin hyvin koottu näyttely.
(Täytyykin selvittää, kuka on kuratoinut tämän näyttelyn. Museon sivut - ainakaan nopeasti vilkaisten - eivät sitä suoraan kerro.)
Mielenkiintoiset uudet teokset kehystivät harvemmin esillä olleita Wäinö Aaltosen omia teoksia, joita nyt piti ihan tervehtiä ”Hei! Mukava tavata taas!”.