.. TOPI!
Noin joka 10. vuosi Wanhalla Rouvalla on syytä
käydä Naantalin Musiikkijuhlilla. Tänään oli tämän vuoden Se Ilta. Naantalin aurinko loisti, kylmä tuuli puhalsi Wanhan Rouvan eccovarpaisiin ja Naantalin kaupunki,
sitten viime käyntini, oli rakennettu niin täyteen komeita kerrostaloja että melkein eksyin
suunnistaessani Naantalin kirkkoa kohti mutta
koska kaupunki on pieni, eksymisen vaara ei ollut suurensuuri.
Kirkonmäellä turkulainen levykauppias pystytti yhdistettyä
äänilevy-pulla-kahvi-cocacolakojua ja koska aikaa konsertin alkamiseen oli, ostaa päräytin RSO:n uuden levyn: Erkki Melartin Traumgesicht; Marjatta; The Blue Pearl. Kriitikot ovat kehuneet, ja kun levyllä
on nimiä kuten Hannu Lintu, Soile Isokoski – uskon että kiitokset ovat ansaittuja. Nyt ei kuitenkaan vielä ole Melartinin vuoro.
Naantalin juhlilla on vuosikymmenet pyörinyt soittamassa tietty porukka (hyvin vähäisin muutoksin) enkä ole ollenkaan varma, onko se aina ollut takuu korkeatasoisesta elämyksestä. Mut minähän en
ole kriitikko.. olen nirso audiovisuaalisten musiikkiesitysten nautiskelija ja minun visiooni eivät ne valkoiset tarjoilijantakit mahdu.. Illan ohjelmassa oli Debussyn kuluneita (?) hittejä (Syrinx, Faunin iltapäivä) ja Schumannin Pianokvintetto
Es-duuri.
Näiden keskellä oli se oikea elämys, virkistävänä keitaana Gustav Mahlerin neljä laulua
Lieder eines fahrenden Gesellen eli Vaeltavan kisällin lauluja: Kun kultani viettää häitä (Wenn mein Schatz Hochzeit macht), Kuljin tänä aamuna niityn halki (Ging heut morgen übers
Field), On hehkuva veitsi rinnassani (Ich hab’ ein glühend Messer), Kaksi sinistä silmää (Die zwei blauen Augen von meinem Schatz).
Topi
Lehtipuu – siis vaikka ei olisi tiennyt yhtään mistä on kysymys, Topin puolioopperallinen (tuo sana tuli esityksen aikana mieleeni), kuvaileva laulu ilmaisi sen kaihon ja murheen, josta Mahlerin laulusarja kertoo.
Wenn mein Schatz Hochzeit macht,
Fröhliche
Hochzeit macht,
Hab' ich meinen traurigen Tag!
Geh' ich in mein Kämmerlein,
Dunkles
Kämmerlein,
Weine, wein' um meinen Schatz,
Um meinen lieben Schatz!
Kun minun kultani viettää häitään,
viettää iloisia häitään,
se päivä on minulle surun päivä!
Minä vetäydyn kamariini,
synkkään
kamariini!
Itken, itken ja kaipaan kultaani,
rakasta kultaani!
Ja niin edelleen.
Topi,
suloinen tenori, tulkitsi Mahlerin laulut niin että Wanhan Rouvan pulssi singahti korkeuksiin heti ensi sävelistä. Vaikka laulut ovat tuttuja, tämä oli kuin raikas puro erämaassa, aivan eri planeetalta kuin konsertin alkuosa.
Näköeste